|
Verkkaisen naiseusanalyysin jälkeen tapahtumat etenevät vauhdilla. Uskonkiihkoilijoiden rynnäkössä surmataan vanha meddah (mitähän tuokin tarkoittaa, pieni sanaston selitys voisi olla kirjassa liitteenä). Kara puolestaan on päästä hengestään omavaltaisessa poliisitoimessaan, kun into voittaa varovaisuuden.
Ryhtyisinkö naiseksi?
Tätä lukua luultavasti nautiskelevat eri tunnelmissa kuin miehet. Kahvilan free lance tarinaniskijä analysoi niukoiksi jääneitä naissuhteitaan ja kuvitteellista naiseuden olemusta. Kas tässä menetelmä, jota kuka tahansa mies siis voisi kokeilla. Verhoudutaan kenen tahansa naisen käyttämiin vaatteisiin, maskia naamaan ja jo alkuvaiheissa syntyy haku laittaa ruokaa koko maailmalle ja imettää koko ihmiskuntaa. Mahtavaa, mutta harva meistä miehistä näkee tuota vaivaa vaan meidän on tyytyminen ennakkoluuloiseen oletukseen naisena olemisen ytimestä. Verraten suppean (N = 1) haastattelututkimuksen mukaan elämä naisena on pehmeämpää ja henkistyneempää kuin mitä on ympäristön paineistama mieselämä.
Olisi varmaan pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, että kahvila nivoo yhteen nuo merkilliset epäinhimillisten ahmojen kertomukset ja että miniatyristit ovat tämän viihdekeskuksen asiakkaita. Avainhahmo on naiseksi pukeutuva meddah, joka rusikoidaan hengiltä uskonkiihkoilijoiden hyökkäyksessä. Tässä taiteilijakuppilassa kohtaavat tuon ajan modernistinen kuvataide ja vapaamieliset kertomukset; molemmat ovat punainen vaate härkämäisen raivokkaalle erzurumilaislaumalle.
Karttuva etsintäpartio
Karan selvittyä kurkunleikkausuhasta Perhonen ja ennen pitkää myös Haikara liittyvät hänen murhan selvitysprojektiinsa. On yllättävää, että he ovat hetkessä veljiä keskenään. Osaltaan heitä yhdistää pelko joutua kidutetuksi. Oliivi on vielä kuulusteltava, vaikka hiukan jo vihjataan vai onko se pelkkä autuas toive, että murhaaja onkin joku miniatyristijoukon ulkopuolinen henkilö.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk