Tapio Rintanen 
17 Aarteita ja kurjuutta

Pamuk: Nimeni on Punainen
Rikosten tutkinta ei tässä jaksossa edisty. Hevosen poikkeavan turvan etsintäpartio on päässyt sulttaanin aarrekammioon. Mestari Osman nauttii nähdessään vanhojen kirjojen kuvitusta, toimeton apumies Kara on jokseenkin tuskastunut koko touhuun. Osion toisen puoliskon kaksi kulkuria eivät näytä mitenkään liittyvän teoksen juoneen., esiintyvätpä vain erään kahvilan seinällä(?) olevassa kuvassa. 
 
 

Sinetöity kammio

Tutkittavien kirjojen sijoituspaikka on sulttaanin aarrekammio. Pääasiallisesti siellä on sotasaalista ja ulkomaisten hallitsijoiden lahjoja. Kuvaus lienee ainakin jossain määrin todenperäinen. Kun Istanbulia ei ole 1600-luvun jälkeen vallattu, tämä arvokas aineisto olisi varmaan tietyissä museoissa nähtävillä. Sulttaani ilmeisesti keräili kokoelmiinsa myös omalaatuisia ihmisiä. Muuan näistä on kääpiö Gezmi aga, joka opastaa aarrekammiossa Osmania ja Karaa. 
 
 

Kaksi kulkuria

Irralliselta vaikuttava tarina kertoo kerjäläisistä, jotka kutsuvat itseään dervisseiksi. Todellisuudessa he eivät kuulu mihinkään dervissiveljeskuntaan, mutta tällä nimellä kuljeskelevia almunpyytäjiä saattaa olla edelleenkin liikkeellä vaikkapa Afganistanissa. Kirjan kuvauksen mukaan tältä parilta puuttuvat veljeskunnille tyypilliset rituaalit, kuten itsensä ruoskinta ja pyörötanssi. 

Mikä lienee ollut kirjailijan tarkoitus hänen sujauttaessaan tietyin välein tekstiin tällaisia juonen kannalta epäoleellisia tarinoita. Ehkä ne ovat mausteita, huikein oletus on että ne loppukappaleissa nivotaan yhteen muun aineiston kanssa.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050621 (20050621) o SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk