|
Mestari Eno esiintyy kuolleena, mestari Osman elävänä ja itsetietoisena. Kolmas on Ester, viestinnän ja parituksen mestari. Näyttää siltä, että turkkilaisen kurinpitolaitoksen edessä ei kukaan voi tuntea oloaan turvalliseksi.
Kuvaus omista hautajaisista
Vainaja arvostelee aluksi hautajaisseremonioidensa kulkua. Hänelle on tärkeää arvovaltaisten vieraiden runsas osanotto. Sitten Eno kohoaa ylös Berzahiin, sielujen odotushuoneeseen. Lopullinen tuomio on tuonnempana, mutta ennuste näyttää hyvältä.
Viime viikolla Tuula Kojomme sai kirjallisuuden valtionpalkinnon Orhan Pamukin tuotannon kääntämisestä. Huomionarvoista on, että työ on tehty käyttäen turkinkielisiä alkuteoksia. Voi vain aavistaa, kuinka vaikkapa tämä Enon runollisen kaunis taivaaseen nousun kuvaus olisi väljähtyneempi, jos olisi tehty toisen asteen käännös esimerkiksi englannista.
Osmankin käy seraljissa.
Kun Kara pyrki ylieunukin luo oma-aloitteisesti, Osman kutsutaan sinne. Hän kokee kävelyn kaupungin halki vaelluksena kuvakirjassa. Ylieunukki on vanha tuttu, mutta kaartin ylipäällikkö onkin samassa huoneessa. Kauhun hetkiä, onhan kyseessä saatanallinen kidutusmestari. Osmania ei ole tarkoitus tehokuulustella, mutta häneltä tivataan vihjeitä syyllisen löytämiseksi. Näyttää siltä, että eniten pelättävää tulee olemaan Karalla. Muuten, miten ylieunukilla voi olla vävypoika?
Naisten murheita
Hautajaisten jälkimainingeissa Ester maistelee surutalon makeita ruokia. Niistä puuttuu yksi, tuo halvatun Kalbiye, Siro efendin leski, ei ole lähettänyt halvaa. Eipä muuta kuin Ester asialle selvittämään syytä tähän. Vika onkin ollut vainajassa, jonka kirjaprojekti johti Siron kuolemaan. Joltinenkin välitystulos saavutetaan, mutta tärkein asia liittyy murhatun taskusta löytyneeseen paperilappuun, jossa on hevosen kuvia. Olikohan taannoisessa hevosen puheenvuorossa jokin vihje?
|
o AJK kotisivu
o Pamuk