|
Tämä lukujakso on sattumalta kovin epätasainen. Aluksi arkista ihmissuhteiden järjestelyä, sitten hevonen analysoi olemustaan ja lopuksi tehdään vierailu sulttaanin palatsialueelle. Hevosen osuus menee yli ymmärryksen. Eläin pohdiskelee miniatyristien tapaa kuvata heikäläisiä. Mikäpä siinä, mutta tulevia otsikoita silmäillessä huomaa, että Hayriyelle ei ole annettu sanan sijaa. Onko hevonen ylempää kastia kuin orjatar? Hänellä voisi olla mielenkiintoisia näkemyksiä Enosta ja Seküresta.
Avioelämän perusteet
Heti pikavihkimisen jälkeen Seküre alkaa järjestellä syntyneen uusperheen toimintakaaviota. Sevket tuntuu hieman vastahakoiselta uuteen isäsuhteeseen, Kara on nöyrää poikaa. Etukäteissopimuksen mukaisesti häneltä evätään aviovuode. Muuten kaikki näyttää olevan tyydyttävässä mallissa.
Kesken yötä tilanne muuttuu. Hasan kivittää taloa ja saa Karan hereille. Portilla käydään kiihkeää nokittelua ja pian on muukin sakki jalkeilla. Sevket onneton käy vilkaisemassa Enoa ja julistaa suureen ääneen hänet tapetuksi. Hasan, joka on tullut vaatimaan avioliiton purkua, saa nyt vettä myllyynsä. Molemmat miehet väittävät toisiaan murhaajiksi. Hasan uhkailee janitsaaripartiolla. Yö on lopullisesti pilalla.
Pelokas matka seraljiin
Aamu koittaa, edessä on toimintatäyteinen päivä. Kara kaahii mukaansa sulttaanin kirjaprojektin kuvat ja suunnistaa kohti seraljia. Onneksi hänellä on sen palveluskunnassa tuttava, jonka siivellä pääsy hovin sisimpään onnistuu. Palatsialue on käsityöläisineen jokseenkin omavarainen yhdyskunta. Kara on aivan hyytelönä, häntä saattaa odottaa jopa pyöveli, ellei tapahtumien selostus suju mallikkaasti. Ylieunukki, jonkinlainen pääministerin vastine, suhtautuu jonkin ajan tilannetta kummasteltuaan myönteisesti onnettoman Karan selityksiin. Kuvat jäävät palatsiin, selusta on turvattu ja Kara palaa kotiin huojentunein mielin.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk