Tapio Rintanen
11 Hurmeen värin ylistys

Pamuk: Nimeni on Punainen

Nyt puhuu näköelämys, punainen väri. Verta taistelukentillä, veljen katkaistu kaula pulppuaa sitä, samoin vaurio Aleksanteri Suuren nenässä. Punerrusta neidon puvussa ja runoilijan kaftaanissa. Punaisen värin yksityiskohtainen keitto-ohje. Tämä väri on paras!

Mikä on tämän kappaleen merkitys? Viekö se tarinaa eteenpäin? Mikä lienee punaisen värin asema Islamissa? Tämä työväenliikkeen pyhä symboli on edustanut Uzbekistanissa joltistakin sekularismia ja Afganistanissa suorastaan vihattua kolonialismia.

 

Toispuolinen parisuhdeneuvottelu

Seküre kutsuu pikalähettien avulla Karan käskynjaolle. Tämä nainenhan on kuin lain porsaanreiät tunteva oikeusoppinut. Miesparka ohjeistetaan nopeaan toimintaan yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan. Seküren ohjeryöppyjen väliin mies saa hädin tuskiin sujautetuksi naisen toiveita myötäilevän lauseen.

 

Joustavia oikeuskäytänteitä

Edellisen aviosuhteen mitätöinti ja uuden perustaminen muodostavat Seküren tapauksessa varsin monimutkaisen prosessin, teoriassa. Käytännössä kaikki sujuu samana päivänä kuin rasvattu salama. Voiteena on raha, tämän käyteaineen avulla saadaan viskaalit hankkimaan tarvittavia todistajia ja ummistamaan silmät kiusallisilta tosiasioilta.

Seküren vaatimus hääkulkueesta tulee Karalle yllätyksenä, mutta määrätietoinen nainen saa tahtonsa läpi. Kiirettä täytyy pitää, että monipuolinen rekvisiitta saadaan kokoon. Muistamme, että Saatana pitää kiireestä, joten lukija pelkää jonkin yllättävän tekijän romahduttavan pikahääprosessin. Vihkiminen kuitenkin onnistuu, pöytään on katettu monenlaista herkkua, erityisesti jo nimenä pilahvi saa veden kihoamaan kielelle, mitä tuo sitten lieneekään. Lopulta ruumiskin antaa siunauksen liitolle, ja tuore aviopari hyvästelee elävää näytelleen vainajan.

 

Palautetta 

Pirkko Koskela: Punaisen merkitys

Pirkko: 
20050514

Jotenkin on mielessäni kummitellut sellainen ajatus, että Pamukin kirjan rakenne toistaa jotakin meille tuntematonta muinaisten opusten kaavaa. Moneen otteeseen on todettu, että kateissa oleva viimeinen kuva - sulttaanin kuva - piti sijoitettaman kirjan keskelle, aivan kuten tämä punainen vuodatuskin. Olisiko miniatyristi ollut niinkin hurja, että olisi heittäytynyt vallan abstraktiksi ja maalannut keskiaukeaman laidasta laitaan verenpunaiseksi? Siinähän sitä demonstroitaisiin sulttaanin rajatonta valtaa frankkien pomomiehille... Nämä koirat ja puut sun muut voisivat sitten olla niiden muiden kuvien omia juttuja, jospa Kara ei koskaan saakaan tarinoitaan kirjoitetuksi. Näin ollen tämä kirja olisi kertomus kirjasta, jossa tehdään kirjaa, ja samalla myös kirja itse: sanallisin miniatyyrein somistettu.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050514 (20050503) o  SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk