|
Viimeisenä Karan vierailukohteena on miniatyristi Oliivin työpaja. Jälleen kolme tarinaa, samat otsikot, eri sisällöt. Näinköhän todella on kuten isäntä vieraastaan olettaa: Kara kuuntelee pyytämiään kertomuksia vain voidakseen rauhassa katsella verstaiden tavaroita?
Alif - Ba - Džim
Oliivin tarinat käsittelevät muistin käyttöä ja sokeutta. Miniatyrismi on onnellista puuhaa, jonka päämäärä on sokeutuminen. Toisaalta sen torjumiseksi saatettiin nauttia funktionaalista ravintoa : saksanpähkinöitä ja ruusunlehtitahnaa. Ehkä näissä on hämäränäköä tehostavaa A-vitamiinia.
Muistilla on ratkaiseva osuus kuvien jäljentämisessä. Surkeinkin miniatyristi piirtää mallista katsomansa kuvan aina muististaan. "... tosiasiassa kuva on vain Jumalan muistojen etsimistä, maailman näkemistä siten kuin Jumala sen näkee." Tämähän on hyvin samanlaatuista kuin se Russellin kritisoima kirkollisfilosofinen suuntaus, johon hiljattain tutustuimme. Saattoi olla herra Berkeley, en pysty tarkistamaan, kun opus on palautettu Haminan kirjaston varastohyllystöön.
Kaksoisagentti Ester
Naimakauppojen välittämiseen erikoistunut viestinviejä luettaa Karan lähettämän kirjeen hänen kilpailijakseen tulkittavalla Hasanilla. Ovela nainen julkeaa sitten vielä kysellä Sekürelta tekstin sisältöä ja saa siten lisää tietoa tämän tunteista. Tällainen juoniminen tavallaan osa hänen palkkiotaan, joka talletetaan kävelevän uutistoimiston tietopankkiin.
Irti avioliitosta?
Oikeudellisessa ja nyt myös tunteittensa loukussa oleva Seküre kokeilee varovasti isänsä kannanottoa avioeroksi tulkittavasta miehen kuolleeksi julistamiseen johtavasta prosessista. Isää huolestuttaa tästä ehkä seurauksena oleva tyttären muutto yhteisestä taloudesta. Saattaisiko mies kuitenkin olla elossa ja ilmestyä puolisonsa luo? Tilanne tuntuu olevan täysin lujossa.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk