Pamukin vuoropuhelutekniikka valottaa tilanteita eri osapuolten näkökulmista.
Vuorossa on kaksi naisnäkökulmaa ja puun vuodatus, joka paljastuukin
odotettua elottomammaksi. Ja sitten Karan tavallista pitempi repliikki.
Mikä lienee ollut kirjailijan työskentelymenetelmä; ehkä
ensin on syntynyt yhtenäinen juonirakennelma, joka sitten on pilkottu
roolihenkilöille ja väliin asennettu joitakin omituisuuksia.
Ester
Tämä Pamuk on tosi juonikas veikko. Äsken hän teki
ilmiselväksi kahden ihmisen välisen rakkauden leimahtamisen.
Nyt Seküre kumoaa osaltaan tämän kirjeellään.
Sitten lukutaidoton postilaitos, Ester, tulkitsee sen jälleen varovaiseksi
lemmenviestiksi. Tällaista logiikkaa mies ei heti ymmärrä.
Mitähän Kara tästä ajattelee?
Seküren kohtalonvuodet
Isän torppaama rakkaus, avioliitto upseerin kanssa, miehen katoaminen,
elämä panttivankina appiukon ja miehen veljen taloudessa ja viimein
paluu isän taloon, kas siinä täytettä kahdelletoista
vuodelle. Pojat ovat Seküren elämän valopilkku. Nyt sitten
ilmestyy lapsuusajan rakastettu; mielenrauha on mennyttä.
Tässä luvussa paljastuu myös kirjan asettuminen aika-akselille.
Seküre ajattelee Timur Lenkin aikaisia, kaksisataa vuotta vanhoja
kirjoja ja opuksia. Tämä mongoliruhtinas kukisti Turkin sulttaani
Bajasidin vuonna 1402 ja kuoli itse vuonna 1405. Kirjamme tapahtumat sijoittuvat
siis 1600-luvun alkupuolelle. Timur alias Tamerlan oli suuri kulttuurin
ystävä, joten hänen tosin lyhyenä aikanaan ehti tosiaan
syntyä runsaasti kirjallisuutta. Toisaalta tämä hallitsija
oli hyvin julma niin elävänä kuin kuolleena. Minulla on
ollut kunnia käydä hänen haudallaan Samarkandissa. Tuolloin
silloinen neuvosto-opas kertoi paikkaan liittyneen kirouksen: jos hautaa
häiritään, tapahtuu jotain kauhistuttavaa. Venäläinen
tiedemies Ter-ovanesjan avasi kuitenkin kammion, oppaan mukaan Saksa hyökkäsi
Neuvostoliittoon samana päivänä. Lieneekö totta vai
neuvostomytologiaa.
Puu on bluffia
Otsikko luo etukäteismielikuvan: varmaankin granaattiomenapuu kertoo
oman näkemyksensä Seküren ja Karan katsekontaktista. Mitä
vielä! Puu onkin miniatyyriteos. Sen seikkailujen myötä
saadaan aimo annos Keski-Aasian kulttuurimaantiedettä. aahi Tahmaspin
puritaanisten määräysten johdosta Tabrisista lennähti
peltopyyparvena miniatyristejä ympäri lähimaita, ilmeisesti
sama ilmiö hugenottisotien jälkeen siunasi jopa läntistä
Uuttamaata muuttajien tietotaitopääomalla. Vaan mikä Molvania
onkaan tuo Transoksania? Kyseessä täytynee olla (Turkista katsoen)
Amu-Darjan (Antiikin Oxus) takainen seutu.
Karan reaktiot
Kirje saa vastaanottajan kuohuksiin. Yö kuluu hänen miettiessään
kiukkuisten kirjainten välittämää huijaustemppua. Lopulta
ajatukset päätyvät varsin pragmaattisiin odotuksiin avioliiton
tuottamista hyödyistä. Lyhyen unen jälkeen valmistuu vastauskirje,
joka kulkenee sitten aikanaan Esterin viestipalvelun kautta Sekürelle.
Sitä ennen on ohjelmassa kiertokäynti miniatyristien verstaassa.
Jos mielikuvitusta riittää, tätä voi verrata Leopold
Bloomin käyntiin dublinilaisen lehden painotalossa.
|
o AJK kotisivu o Pamuk