|
Aarteiden keskellä
Osman muistelee tarinaa, jossa kaksi miniatyristia yrittivät kolmekymmentäseitsemän vuotta kuvitella, miten mestarillisesti toinen on kuvansa tehnyt, koska kaani Abdullah niitä niin ylisti. Kaanin kuoltua he ryntäsivät tutkimaan toistensa kuvia ja olivat pettyneitä, kun kuvien loisto ei vastannutkaan kaanin kertomuksia. Osman toteaa, että pettymyksen syy oli, että taiturit olivat jo sokeutumassa eivätkä sen vuoksi nähneet kuvia niistä kerrottujen tarinoiden veroisina.
Osman onnittelee itseään, hän on tarinan taiteilijoita onnekkaampi sillä hän saa nyt ihailla niitä teoksia, joista hän on koko ikänsä kuullut tarinoita ja havaitsee, että jotkut kuvat ovat vielä ihmeellisempiä kuin niistä kerrotut tarinat! Osman jopa lähettää Kaikkivaltiaalle pyynnön saada vielä säilyttää näkönsä, näiden käsien ulottuvilla olevien ihmeiden ihailuun.
Jossain vaiheessa Osman alkaa pohdiskella, ovatko kääpiö ja Kara lainkaan yhtä innostuneita sulttaanin aarteista kuin hän :"Uusia kirjoja selaillessani tunsin sisässäni niiden tuhansien miniatyristien syvän surun, jotka olivat sadoissa pienissä ja suurissa kaupungeissa hyvinkin erilaisten mutta aina yhtä julkeiden shaahien, kaanien ja herrojen palveluksessa todistaneet taituruutensa ja sokeutuneet.
Vihdoinkin Behzat
Osman tunnistaa ja hänen sydämensä on jo ennen silmiä tunnistanut että eräs opuksista, jonka käpiö juuri on tuonut hänen tutkittavakseen sisältääkin hänen suuren ihanteensa Behzatin tekemän kuvan. "oli kuin valo olisi syttynyt keskelle aarrekammion homeelle haisevaa, raskasta pimeyttä". Osman sanoo Karalle, että kaikki on ohi, mutta Karalle hänen on selitettävä sanomansa jotenkin.
Osman löytää vielä shaahi Tahmaspin legendaarisen Shahnamen, mutta siinä vaiheessa Kara on jo unessa. Osman analysoi löytönsä tarkasti niinkuin arabitiedemiehet sen tekisivät ja tulee siihen päätelmään, että kädet, joita hän on piutänyt Behzatin taituruuden huippuna eivät olekaan Behzatin tekemät, sillä Behzatin on täytynyt olla sokea jo siinä vaiheessa kun nuo kuvat oli tehty .
Miksi miniatyristi sokeutuu
Kun miniatyristi vanhetessaan pettyy ja pelkää vanhojen mestarien tyylin katoavan ja tietää ettei itse voi enää muuttaa omaa tyyliään, silloin jää keinoksi sokeutua! Osman miettii, miten Behzat mahtoi puhkaista silmänsä, työntää neulan vuoroteleen kumpaankin pupilliinsa ja ihmettelee, ettei maailma tummukaan vaan hän näkee edelleen lähes kaiken :" Onko mitään kauniimpaa kuin katsella maanpiirin kauneimpia kuvia ja yrittää muistella sitä valtakuntaa, jonka Jumala näkee?"
|
o AJK kotisivu
o Pamuk