|
Murhaajan taidekäsityksestä
Murhaaja löytää sisältään toisen miniatyristin ja epäilee nyt, että on piirtänyt hevosen, joka saattaa kavaltaa hänet. Mielen kuohussa murhaaja ryntää ulos ja saapuu lopulta surumielisten krouviin. Krouvin asiakaskuntaa kuvaillessaan murhaaja toteaa, että paremmin paikan nimeksi sopisi kurjien krouvi - joukossa on muun muassa kaksi kerjäläistä, jotka hädin tuskin täyttävät ammattikuntansa vaatimukset!
Arifi passan kirjurina toimiva herra alkaa tarinoida murhaajan kanssa ja joutuu murhaajan taidekäsitystä koskevan monologin uhriksi: eivät hänen kuvansa näytä sitä, minkä silmä näkee vaan sen mitä mieli näkee. Kauneus on sitä, että silmä oivaltaa uudelleen sen minkä mieli jo tietää. Tämän maailman kauneuden ja salaisuuden voi loihita esiin vain jos rakkaudella osoittaa sitä kohtaan huomiota ja hellyyttä.
Kirjurin kokemukset taiteesta ovat niin masentavan ohuet, että murhaaja hylkää tämän seuran, ryntää ulos, yrittää aikansa jossain hylätyssä loukossa piirtää peilin avulla omaakuvaa, tuskastuu työhönsä ja hakeutuu kahvilaan, jossa tapaa ammattikuntansa edustajia ja kertoo nuorelle kalligrafin oppipojalle kaksi tarinaa sokeudesta ja tyylistä. Miniatyristitaituri näkee Jumalan hevoset myös pimeydessä, mutta varsinainen taituruus piilee siinä osaako näkevä miniatyristi katsoa maailmaa sokean tavoin. Kun asia esitetään näin, se herättää kuulijassa ajatuksen että miniatyristi epäilee Koraanin oppeja, niiden mukaanhan sokea ei ole samanveroinen kuin näkevä. Niinpä murhaajan tarinassa shaahin sotilaat surmasivat näin vaarallisia ajatuksia hellivän miniatyristin.
Murhaaja olisi ilmeisesti jatkanut tarinointiaan,mutta hänet keskeyttää meddah.
Saatanasta
Meddah, kertomuksemme kahvilan stand up-koomikko, on tänä iltana valinnut yllättävän aiheen. Aikaisemmista esityksistä muistuu mieleen ainakin koira ja sen yhteiskuntakriittiset mielipiteet, jotka olivat kovasti kahvilayleisön mieleen. Miten istuu kahvilailmapiiriin uskontoon liittyvä aihe?
Illan aihe on Saatana. Saatanan toteamuksia ovat muun muassa, että ihmisiä ei voi pelotella, jos kaikki pääsevät paratiisiin eikä maailmaa voi hallita pelkällä hyvällä.
Miniatyristiveljet saavat moitteita siitä, että Saatana kuvataan aina kauheaksi kyttyräselkäiseksi otukseksi, vaikka kertomuksissa hän on muun muassa mitä himoittavin kaunotar. Hän kiistää jyrkästi, että kaikki maailman pahuus olisi hänestä lähtöisin, ihminen itse on pahanteossa riittävän taitava. Ylpeydestään Saatana saa kärsiä, sillä hän kieltäytyi kumartamasta ihmistä, ja siitä syystä Jumala asetti Saatanalle tämä n kovan kohtalon.
Kun ollaan miniatyristien kansoittamassa kahvilassa, Saatanakin pääsee kuvanteon eettisiin kysymyksiin: Onko ihminen niin tärkeä olento, että hänen varjonsakin on kuvattava kaikkine yksityiskohtineen? Ja lopuksi: tärkeintä ei ole ajatusten sisältö vaan muoto. Ei se mitä taiteilija kuvaa vaan hänen tyylinsä. Saatanallinen houkutus miniatyristille!
Yöllinen kohtaus
Sekure herää keskellä yötä ja menee Karan huoneeseen. Sekuren mielen täyttää ajatus, että hänen tulisi surmata Kara, ei sen vuoksi, että hän tuntisi vihaa tai vastenmielisyyttä Karaa kohtaan, vaan vain nähdäkseen, "mitä sen jälkeen tapahtuu". Onneksi Kara herää, ennenkuin Sekure pääsee pitemmälle aikeessaan!
Sekure alkaa kuulustella uupunutta Karaa. Pari vaihtaakylmästi ja tunteettomasti käsityksiään keskinäisistä tunteistaan ja asioiden nykytilasta ja päätyvät lopulta syleilyyn. "Mutta säikky Sekure piti itsensä aisoissa" kuten Sekure itse kuvaa tilannetta ja työntää Karan luotaan huutaen:" Joku on talossa!" Kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta Sekure säilyttää laskelmoivan luonteensa
|
o AJK kotisivu
o Pamuk