|
Kara saa kirjeen Sekurelta
Sekure lähettää Karalle viestin, joka sisältää salaperäisen hevosen kuvan. Kuvan on Sekure käynyt pyytämässä Siron leskeltä, ja kuvan katselijat arelevat, että sen on tehnyt sama miniatyristi, joka on murhannut Enon. Kara ja Osman ihailevat hevosta, "jonka asento ei tuonut mieleen liikettä vaan hiljaisuuden".
Mestari Osman jatkaa analyysia:"Kuvan kauneus on kuvaan käytetyn kullan tavoin tärkeä, koska se todistaa, että miniatyristin taituruus on hyvin poikkeuksellista ja kallista." Keskustelussa tutkaillaan, miten hevonen piirretään, aloitetaanko päästä vai jaloista. Lopulta keskustelijat huomaavat hevosen turvassa jotain outoa.
Sulttaanin kirjaston aarteiden tutkijoiden luokse laskeutuu yhtäkkiä itse sulttaani. Hän mainitsee aivan ohimennen, että jos surmatyön tekijää ei löydy, on koko miniatyristien ammattikunta alistettava kidutukseen. Tähän mestari Osman ehdottaa, että järjestetään miniatyristeille muka kilapailu siitä, kuka piirtää kauneimman hevosen. Näin saadun vertailuaineiston avulla selvitetään, kuka on piirtänyt uskomattoman kauniin, mutta ilmeisesti tekijänsä murhaajaksi paljastavan hevosen.
Sulttaani hyväksyy suunnitelman ja luvun lopuksi kerrotaan vielä sulttaanin mielitarina kahdesta lääkäristä, ruususta ja pelosta: miten lääkäreiden tuli kokeilla toisiinsa myrkkyjensä tehoa ja toisen lääkärin tappoi pelko, kun hän haistoi kilpailijansa ojentamaa ruusua, jota epäili myrkytetyksi. Sopiva tarina hallitsijalle!
Oliivi, Perhonen ja Haikara piirtävät
Oliivi aloittaa hevosen piirtämisen jalasta, todellinen taituri siis, mutta senhän me jo tiesimmekin. Piirtäessään hän tuntee muuttuvansa kuvan ihanaksi hevoseksi. Todellista innoitusta!
Perhonenkin aloittaa jalasta, mutta hänen hevosensa seisoo vasen etujalka pystyssä. Perhosen piirroksessa hevonen seisoo takajaloillaan, villinä kuin myrsky. Kun Perhonen piirtää hevosta, hänestä tulee ihanaa hevoskuvaa piirtävä toinen miniatyristi.
Haikara on lähdössä kahvilaan, kun sulttaanin viestintuoja tuo piirtämismääräyksen. Haikara piirtää nopeasti hevosen, mutta ajattelee sitten, että hänen on käytettävä jotain klassista mallia voittaakseen kultarahakukkaron. Niinpä hän jäljentää vanhan mallin ja tekee sen mukaan kuvan. Kun hän piirtää ihanaa hevoskuvaa, hän pystyy olemaan vain oma itsensä!
Näiden kuvausten perusteella pitäisi voida päätellä, kenen luonteenlaatu viittaa murhaajaan. Toisaalta kunkin ajatukset ja tuntemukset kuvataan ilmeisen laskelmoiden, ettei lukijalle anneta mitään ylimääräistä vihjettä murhaajan henkilöllisyydestä. Jotenkin se onki alkanut menettää merkitystään ja päällimmäiseksi nousevat kuvantekemiseen liittyvät esteettiset, moraaliset ja historialliset ainekset.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk