|
Karan lyhyt onni
Tuskin on parin viime vuorokauden hektinen tapahtumakulku vähän seestynyt ja Kara päässyt pohtimaan, miten onni on sallinut hänen hyvin lyhyessä ajassa saada puolisokseen nuoruutensa unelman, erottanut hänet häntä väheksyvästä apesta ja päästänyt isännöimään taloa, kun hovin lähetti hakee häntä seraljiin.
Kuraiselta pihaltaan Kara löytää asperin ja pitää sitä hyvänä enteenä, mutta tästä enteestä huolimatta hän joutuu kiduttajien käsiin ja kuten hän toteaa "he riisuivat minulta maailman kuin vaatteet ikään. Asperin ennearvo osoittautuu sittenkin, vaikka ehkä vain väliaikaisesti, suotuisaksi, sillä Karan kidutus kestää ainoastaan hetken ja hän kuulee, että sulttaani on käskenyt olla kiduttamatta häntä sen vuoksi, että hän yhdessä mestari Osmanin kanssa saa yrittää murhaajan henkilöllisyyden selvittämistä. Motivointina käytetään uhkausta:ellei murha selviä kolmessa päivässä, Kara ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös mestari Osman joutuvat kiduttajien käsiin.
Ylipäällikkö toteaa, että aina kun sulttaanin alaisessa ammttikunnassa tapahtuu rikos, koko ammattikunta on epäilyksenalainen. Siksi mestari Osman on velvollinen selvittämään syyllisen. Tässä selvitystyössä ylipäällikkö lupaa Osamnille kaiken tämän tarvitseman avun.
Osman erittelee
Osman tuntee miniatyristiensä piirrokset, mutta nämä frankkilaisella tyylillä tehdyt kuvat eroavat niin paljon miniatyristien tavanomaisista töistä, että helppoa ei ole havaita, kuka heistä on minkin kuvan tehnyt. Horisontti on nostettu ylös ja lopputuloksena oli saatu aikaan kuva, joka ei ole sen paremmin frankkilainen kuin persialainenkaan. Osman on suuren mestarin tavoin loukkaantunut siitä, että näin on saatu aikaan kuva, josta taituruus on kaukana.
Osman kuvailee Karalle, minkä osan kuvasta kukin miniatyristi on piirtänyt ja kertoo Karalle tarinan siitä, miten muinainen mestari löydettiin tutkimalla kuvien korvia. "Olennaista on löytää yksityiskohtia kuvan ytimen ulkopuolelta, seikkoja, joita ei pidetä tärkeinä, jotka on piirretty nopeasti ja toistuvat usein."
Koko päivän Osman ja Kara tutkivat Enon kirjaan tarkoitettuja piirroksia ja Surnamen piirroksia löytääkseen kunkin miniatyristin tyypillisiä viivoja. Jokainen miniatyristi oli piirtänyt jokaiseen Enon kirjan kuvaan.
Etsimisen helpottamiseksi mestari Osman kertoo kunkin miniatyristin tuntomerkit. Oliivista Osman kertoo, että tämän kuvissa Heratin kuva ja Istanbulin miniatyyri sulautuvat sopuisaksi kokonaisuudeksi. Oliivi on Osmanin mielestä kaikkein hiljaisin, herkin, syntisin, petollisin ja salamyhkäisin miniatyristeista.
Perhosen tuntomerkkeinä Osman mainitsee saamattomuuden ja epävakauden, mutta ylistää Perhosta todelliseksi taiteilijaksi, joka piirtää sydämestään. Täynnä uskoa ja onnea hän ryhtyy luottavaisesti piirtämään onnellista kuvaa ja saa sen myös valmiiksi. Osman huomaa Perhosta kuvatessaan, että hän haluaisi Perhosen itsensä seuraajaksi, ateljeen johtajaksi. Oliiviin hän ei luota ja Haikaran hän arvelee lopulta joutuvan frankkien pelinappulaksi.
Haikara on signeerannut töitään, hän on ensimmäinen muslimitaiteilija, joka on osallistunut sotaan osatakseen kuvata sitä. Mutta Haikara on myös ahnas ja itserakas ja halveksii muita miniatyristeja, joten hän ei sopisi ateljeen johtajaksi kaikista erinomaisista ominaisuuksistaan huolimatta. Osman oli jo kauan sitten pannut merkille, että hänen tullessaan Haikaran luo tämä ei lopettanut työskentelyään kunnioittaakseen Osmanin käyntiä, kuten muut miniatyristit, vaan jatkoi piirtämistä kuin kerskuakseen taidoillaan.
Kara yrittää nähdä Haikaran töissä selityksen veriteoille, koska Haikara mielellään kuvaa verisiä kohtauksia, mutta Osamn kiistää jyrkästi "jos luulet, että miniatyristi olisi jotenkin yhtä kuvansa aiheen kanssa, olet aivan väärillä jäljillä.Meitä ei kavalla aihe, jonka tilaajat meille antavat - eiväthän aiheet miksikään muutu - vaan se salainen herkkyys, jonka me aihetta lähestyessämme kuvaan siirrämme......hän yksinkertaisesti värittää eräänlaista elämänpaloa,siinä kaikki."
|
o AJK kotisivu
o Pamuk