|
Hautajaiset
Eno vaikuttaa tyytväiselta hautajaisjärjestelyihin. Tutkiessaan läsnäolevien joukkoa mieleen tulee ajatus, että ylieunukin ja kaartin ylipäälliön paikalla olo saattaa viitata siihen, että he tekevät kaikkensa löytääkseen murhaajan. Mutta ennen kuin päästään hautajaisiin Enon sielu tekee matkaa kohti ikuisuutta tai ainakin ikuisuuden odotushuonetta Berzahia ja outoa kyllä, hän pääsee uudestaan ja uudestaan toteamaan, että kaikki käy juuri niin kuin kirjoitettu on!
Punainen väri saa lisäpiirteitä, kun Eno lähestyy Kaikkivaltiasta:"...tunsin sen punaisen värin olemassaolon, jota on mahdoton verrata mihinkään."
Eno tunnustaa, varmuuden vuoksi, että on ryhtynyt kerettiläisin keinoin kuvaamaan maailmaa ja kuulee lohduttavan lausuman "Minulle kuuluu niin itä kuin länsikin."
Maailman tarkoitukseen Eno saa vastauksen "salaisuus" tai mahdollisesti "rakkaus". En tiedä, mitkä olivat alkukieliset sanat, mutta tässä on kääntäjä suoriutunut mielestäni tehtävästä nerokkaasti, huonolla kuulolla saattaa sanasta todellakin tavoittaa vain viimeisen tavun!
Eno tarkkailee nyt uudessa olomuodossaan maailmaa minareetin korkeudelta ja maailma muistuttaakin ihmeellisen kirjan lehtiä.
Kirjat ja vanhat tietäjät kertovat sielusta ja sen neljästä olomuodosta !. Äidin kohtu, 2.Maailma, 3. Berzah (=kiirastuli?) ja 4. Paratiisi tai helvetti. Eno rukoilee Kaikkivaltiasta, että Hän antaisi meille paratiisissa ruumiittoman sielun ja maan päällä sieluttoman ruumiin.
Tämän luvun sisältö on meillyttänyt minua eniten teoksen tähän astisista luvuista. Siinä on kohtuullisessa suhteessa komeita kuvia, folklorea ja huumoria. Kuvittelen mielelläni, että tätä lukua kirjoittaessaan kirjailija on ntuntenut todellista innoitusta.
Mestarin muotokuva
Tämän jälkeen ei ole vaikeata tunnistaa mestaria. Kuvaus pätee lisäksi lähes poikkeuksetta alaan kuin alaan, ainoat todella räikeät poikkeukset löytyvät kapellimestarien piiristä: Leif Segerstam ei todelakaan ole laiha eikä luiseva eikä Mikko Franck pitkä. Muut ominaisuudet varmaan pätevät heidänkin kohdallaan, luultavasti ainakin se, ettei heille kelpaa mikään eikä kukaan!
Mestarin mietteissä on kuitenkin useita nasevia havaintoja, muun muassa se, että lapset osaavat tiivistää kaikki maailman lait ja että nöyryys tekee elämän helpommaksi. Erityisesti onnistunut on mielestäni mestarin analyysi eri taidesuuntausten ominaisuuksista: frankkilaisessa kuvassa emme pysy pitkään, jo kadunkulmassa astumme kuvan ulkopuolelle, heratilaisessa kuvassa tulemma paikkaan, jossa Jumala näkee meidät ja kiinalaisesta kuvasta emme poistu lainkaan, sillä kiinalainen kuva jatkuu loputtomiin. Testasin nämä väittämät ja "frankkilaisen" ja kiinalaisen kohdalla saattoi todeta näni olevan, heratilaisen testaamiseen eivät ihmiskyvyt riitä!
Ylieunukki ja kaartin ylipäällikkö samassa huoneessa, Enkeli ja Saatana, toteaa mestari Osman, kun Eno efendi oli vain tyytyväinen nähdessään nämä herrat yhdessä, koska hän toivoi sen merkitsevän tehokasta murhatutkimusta, mestariOsman taas aavistelee vaikeuksia nähdessään nämä korkeiden virka-asemien haltijat äskettäin alkaneessa, kumpaakin selvästi sapettavassa yhteistyössä.
Käy ilmi, että tähtäimessä on murhaajaminiatyristin ajojahti, jossa tarvitaan mestari Osmanin tarkkanäköisyyttä erottamaan kunkin miniatyristin persoonallinen kynän- ja siveltimenjälki. Luku päättyy dramaattisesti, kun kaartin ylipäällikön ja ylieunukin kasvoille ilmestyy outo loiste ja Osman tajuaa , että sisään on astunut hänen ylhäisyytensä, maanpiirin turva.
Kuka puuttuu surijoista?
Ester on nauttinut sydämen kyllyydestä hautajaistarjoilusta. Sekure on ihmeissään, ettei murhatun Siro efendin leski ole lähettänyt sanaa, ei edes halvaa surutaloon. Ester tarjoutuu tutkimaan asiaa ja lähtee Siro efendi- vainajan taloon. Kalbiye-leski on tyytyväinen, kun hänen tyly eleensä olla tervehtimättä surutaloa on pantu merkille.
Esterille Kalbiye kuitenkin näyttää, mitä Siro-vainajan taskusta oli löytynyt:paperi, jolle oli piirretty hahmoja. Huvittavaa kyllä, Esteriltä menee aikaa ennenkuin hän tajuaa, mitä hahmot kuvaavat "Melkein tajusin mitä ne toivat mieleen, kun Kalbiye jo puki ajatukseni sanoiksi:Ne ovat hevosia."
Ester aajattelee viedä kuvan Sekurelle, mutta Kalbiye vaatii, että Sekure tulee kuvan hakemaan itse, jos on siitä kiinnostunut.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk