03 Kuvan merkityksestä
Miten kauan maailma on kotimmeKara pohdiskelee maankiertäjänä vietämiään vuosia ja arvelee, että jos hänellä olisi ollut venetsialaismestarien maalaaman kuvan kaltainen kuva Seküresta, hän ei olisi tuntenut itseään surkeaksi, sillä niinkuin hän sanoo "niin kauan kuin rakastettunne kasvot elävät sydämessänne ne sinne kerran piirrettyänne, niin kauan on maailma kotinne".Hyvän tarinan tapaan tässä on romantiikaa, jännitystä ja eläviä henkilöhahmoja. Nyt Kara toteaa, että nähtyään rakastettunsa pojan hänen mielensä muuttui kovaonnisille syntisille ja murhamiehille ominaisen levottomaski. Olemmeko siis jo löytäneet tarinan murhaajan? "Onni ja kuva. Toivon, että rakkaat lukijani......pitävät mielessään, että nämäkaksi seikkaa ovat se, mistä maailmani on saanut alkunsa." Eno kertoo Karalle, että "sielumme voi kuolemamme jälkeen palata tämänpuoleiseen tapaamaan sieluja, jotka nukkuvat peiton alla kaikessa rauhassa." Tieto yllättää Karan. Vierailu enon luona päättyy, mutta ennekuin Kara pääsee
karauttamaan valkoisella ratsullaan tiehensä, hänet pysäyttää
Ester, Istanbulin oivin kaupustelija, ja ojentaa viestin. Lisäksi
Ester antaa ohjeen, mitä Karan tulee tarkkailla ratsastaessaan poispäin.
Näin Kara onnistuu näkemään vuosien takaisen rakastettunsa.
Luettuaan viestin ja muistellessaa näkemäänsä Kara
huomaa, että rakkauden liekki roihuaa hänessä yhtä
hurjana kuin kirjoissa "joita rakastamme ja palvomme."
Nyytti- EsterKuvaus Esteristä vastaa hyvin omaa mielikuvaani etelämaalaisesta kaupustelijasta: lipevä, vähän hullunkuriseksi itsensä tekevä, kokenut ihmisen tarkkailija. Miten hän, luku-ja kirjoitustaidoton viestinviejä kuvaileekaan kirjettä, jota ei osaa lukea ja osaa sittenkin: "Tämä Ester ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta kun näen, miten viiva soljahtelee eteenpäin... miten kirjaimet havisevat soreasti...minun on helppo tajuta, että kirjoittaja pohjimmiltaan tarkoittaa aivan muuta." Onhan Esterillä myös oma ääneenlukijansa, ja mekin saamme samalla tietää, mitä Seküre oikein kirjoitti Karalle. Vaikka, niinkuin ymmärrämme, sillä ei juurikaan ole merkitustä, kuten Ester asiaa analysoi. Tärkeintä ei ole, mitä kirje sisältää, vaan se, että kirje on kirjoitettu ja toimitettu eteenpäin.Seküren monimutkaista ajatteluaSeküre muistelee lapsuutensa Karaa ja kuvien osuutta heidän yhteisessä menneisyydessä: "minä olin aina sininen, hän punainen". Seküre ei ole mennyt isänsä työhuoneeseen tervehtimään Karaa, kun tämä kaikkien näiden vuosien jälkeen tulee vieraisille, hän tirkistelee tilanetta komeron tirkistysreiästäKesken kaiken taas palataan nykyhetken kotoisiin tunnelmiin, kun Seküre temmeltää lastensa kanssa. Seküre on tutkinut isänsä kirjoja hakien niistä kauniita naisia ja hänet on vallannut halu tulla ikuistetuksi. Kiinnostava havainto häneltä on, että arvokkaissa kirjoissa kauniit naiset eivät koskaan katso maailmaa pää pystyssä niinkuin miehet, vaan maahan tai maljaan tai rakastettuunsa, mutta halvoissa kirjoissa nainen saattaa katsoa suoraan lukijaan! Seküre muistelee lähimenneisyyttään. Kun hänen soturimiehensä ei ollut neljään vuoteen palannut kotiin, kaikki arvelivat miehen kuoleen sotatantereella. Penelope-tilanne! Appiukon ja langon kannalta paras ratkaisu olisi ollut että Seküre olisi solminut avioliiton langon, Hasanin kanssa, mutta siinä olisi ollut se vaara, että miniä olisi lähtenyt perimänsä omaisuuden kanssa tiehensä, kun hänen miehensä ensin olisi täytynyt julistaa kuolleeksi, jolloin hän olisikin ollut vapaa nainen. Oli kätevämpää pitää miniä talossa kotiorjana, raatamassa ilman palkkaa. Vähän tuntua siitä, mikä on naisen asema tuossa yhteiskunnassa. Kun lanko oli käynyt liian tunkeilevaksi, Seküre ilmoitti muuttavansa takaisin sairaan isänsä luo tätä hoitamaan ja appi, jota Seküre luonnehtii herrasmieheksi, tukee häntä eikä estä muuttoa. Nyt Hasanin "kaistapäinen rakkaus" muuttui epätoivoiseksi paloksi ja Seküre tuntee itsensä suorastaan imarrelluksi lukiessaan uudelleen Hasanin hänelle lähettämiä intohimoisia kirjeitä, joita koristavat linnut, itkevät leijonat ja surulliset gasellit. Sekürea kiehtoo mahdollisuus tulla ikuistetuksi kirjoihin, joita ihmiset katselevat vielä kahdensadan vuoden päästä ja Hasanin tungettelevan käytöksen hän melkein unohtaa ihaillessaan Hasanin kirjeiden kuvitusta, joka kertoo hyvinkin rikkaasta mielikuvitusmaailmasta!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050313 (20050313) o 
o AJK kotisivu o Pamuk