Murhaaja
Edellisen lukujakson viimeisessä luvussa tutustuimme koiran näkemyksiin
yhteiskunnasta. Murhaaja kertoo kuunnelleensa myös tätä
satiiria. Hänet on vallannut outo tunne, että vierustoveri kahvilassa
on myös murhaaja. Murhan jälkeen murhaaja on tuntenut itsensä
niin levottomaksi ettei voi viipyä missään. Hän pelkää,
että jos hän ajattelee olevansa murhaaja, vilpitön lähimmäinen
voi lukea sen hänen kasvoiltaan.
Murhan motiiveista käy ilmi, mikä miniatyristien maailmassa
on tärkeää ja päivänpolttavaa:" se mitä väitetään
tyyliksi, on vain virhe, joka suo meille mahdollisuuden jättää
persoonallinen jälki työhömme." Koska lumi on peittänyt
kaikki jäljet murhapaikalla, murhaaja katsoo, että Jumala on
tyylin ja signeerauksen suhteen samoilla linjoilla kuin murhaaja itsekin.
Surmattu on väittänyt murhaajaksi muuttuneen miniatyristin
tehneen kuvan, joka on herjausta ja jumalanpilkkaa ja sanoo, että
jokaisella on vastuu ja tahto, Jumala antoi meille järjen, jotta voisimme
erottaa hyvän pahasta. Ennen surmatyötään miniatyristi
lupaa uhrille polttaa arveluttavat kuvat, ettei erzurumilainen Nusret saa
asiasta vihiä ja tee selvää sekä heistä että
ateljeesta.
Eno
Pahennusta herättävän työn teettäjä, Eno
keskustelee Karan kanssa ja kaleidoskoopin kuvio alkaa tältä
osin kirkastua: Eno on käynyt Venetsiassa ja nähnyt italialaisen
tai frankkilaisen tavan maalata ihminen. Muotokuva ei ollut jatkoa millekään
tarinalle, se oli olemassa itseään varten. "Jos kasvosi on kerrankin
kuvattu sillä tavalla, sinua ei voi enää koskaan unohtaa."
Eno pelkää, että Enon toimeksiannosta arveluttavan työn,
sulttaanille tehtävän kirjan parissa työskennellyt kultaaja
Siro efendi on surmattu, koska tämä ei ole palannut kotiinsa.
Orhan
Enon kuusivuotias tyttärenpoika Orhan juoksentelee ympäri taloa
ja saamme käsityksen siitä, minkälaisissa oloissa Orhan
äitinsä ja veljensä kanssa elelee Enon, isoisänsä,
talossa, minkälaiset välit veljeksillä on toisiinsa ja vanhempiin
ihmisiin. Äiti yrittää pitää poikansa kurissa
ja seuraa samalla kiinteästi, mitä Enon ja Karan välillä
tapahtuu. Lopulta Orhan heittää pommin:"Se ukin kultaajaparka
on tapettu."
|
o AJK kotisivu o Pamuk