01 Kuollut, Kara ja Koira
Varjojen maastaLienee sattumaa, että kolmen ensimmäisen luvun minät alkavat samalla kirjaimella, synnyttäen näin alkusointua. Luvun nimi on säpsähdyttävä ja johdattaa lukemaan sisällysluetteloa Sisällysluettelo paljastaa teoksen rakenteen. Lukija osaa varautua näkökulman ja kertojan vaihtumiseen. Hyvin hienotunteista verrattuna monen muun modernin kirjoittajan tapaan asettaa lukija jatkuvasti arvailemaan, kenen aivoituksissa nyt seikkailemme. Jo ensimmäisessä kappaleessa käy selville, että kertojaminä on tapettu ja rutinoituneena dekkarilukijana aloitan arvailut siitä, kuka on tämän raa'an väkivallan työn takana. Siihen on tosin niukalta aineksia, sillä kuollut kertoilee itsestään, työstään ja perheestään, olostaan jossain välitilassa, johon hän on jäänyt siksi, kunnes saa kunnollisen hautauksen. Lopulta kuollut kääntää ajatuksensa murhaajaansa: "kuolemani takana on hirveä salaliitto.....miksi islaminuskon viholliset, teidän elämäntapanne viholiset, tappoivat minut ja miksi he jonakin päivänä voivat tappaa myös teidät."
Istanbulin kaduiltaKara, joka on viettänyt lapsuutensa Istanbulissa, on 12 poissaolovuoden jälkeen palannut ja kuljeskelee tutuilla paikoilla kaupungissa, joka on poissaolon aikana muttunut paljon, mutta säilyttänyt kuitenkin ominaispiirteitään:"..jos rakastaa jotakin kaupunkia ja kulkee siellä paljon, niin vuosien kuluttua ei vain sielu vaan koko ruumis tuntee kaupungin kadut niin hyvin, että......jalat vievät ihmisen omin päin kukkulalle, jota hän rakastaa." "Sypressit ja plataanit, kattojen muoto, illansuun suru.." Kara kuvaa tuntemuksiaan ja paljastaa lukijalle luonteenlaatunsa, joka on tyystin erilainen kuin Siro efendin, johon tai jonka kalmoon tutustuimme ensimmäisessä luvussa.
Tuhannen ja yhden yön tarinoiden seuduiltaKiertävä tarinankertoja alkaa kertoa tarinoita koiran suulla. Saarnaaja nimeltä Nusret, josta sekä kuollut että Kara mainitsivar, on Koiran suussa Husret hoca ja paljastuu lisäksi koirien vihaajaksi. Tosin Koiran analyysissä paljastuu saarnaajan vihan kohteita enemmänkin. Sisällysluettelon mukaan kertojia on ainakin 21. Onkohan heistä jokaisella niin toisistaan persoonallisesti eroava "ääni" kuin näissä ensimmäisissä luvuissa tapaamillamme kertojilla? Koiralla on selvästi "länsimainen" sananvapauden kannattajan ääni, Koiran mielestä saarnaaja on auttamatta hakoteillä vaatiessaan luostarien sijasta sulkemaan kahvilat, joissa kulutetaan aikaa kuuntelemalla kaiken maailman piskien puheita. Koira pohtii säätiötä, joka ajaisi koirien parasta. Tämäkin toimintatapa vaikuttaa kovin modernilta ja"länsimaiselta". Luvussa kerrotaan ainakin viisi eri tarinaa tai juttua, joissa on enemmän tai vähemmän pilkallinen sävy. On helppoa kuvitella, miten kahvilavieraiden naurun hörähdykset ovat säestäneet näiden tarinoiden kerrontaa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050225 (20050225)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk