19 Aarrekammiosta vaimon takaisinnoutoon
Veritippa töyhtöneulan kärjessäKara tarkkailee mestari Osmanin touhuja aarrekammiossa. Hän epäilee aivan oikein, että Osman kuluttaa aikaa kaikkeen muuhun kuin murhaajan tunnistamiseen. Kara epäilee Osmanin sokaisseen itsensä - töyhtöneulan päässä on pieni veritippa. Osman luennoi Karalle miniatyyritaiteen saloista ja historiasta. Tuntuu ikävältä, että niin paljon tietoa tulee häviämään Osmanin mukana - joitakin tiedon rippeitä tosin säilyy Karan kautta, jos tämä saa elää.
Outo hevonturpa löytyy - ja myös murhaaja?Outo hevosenturpa löytyy lopulta! Mongolit leikkasivat hevostensa turvat siinä tarkoituksessa, että niiden hapenottokyky paranisi. Tapa siirtyi miniatyristien siveltimien kautta ajassa eteenpäin. Mutta paljastaako löytynyt kuva murhaajan? Osmanin arvion mukaan Oliivi piirsi outoturpaisen hevosen, mutta hänestä ei olisi murhaajaksi. Karan kysyessä, kuka sitten, Osman mainitsee Haikaran - hänen vimmansa ja julmettu uutteruutensa viittaa siihen. Osman rekonstruoi tapauksen: Siro kuunteli typerän saarnaajan höpinöitä, joiden perusteella hän arveli Enon kirjan kuvien olevan kerettiläisiä. Hän meni kertomaan siitä Haikaralle, jota ihaili. Näille tuli riitaa ja seurauksena oli tappo. Enon tappoivat Osmanin mukaan rangaistukseksi kerettiläisyydestä erzurumilaiset, joille Siro olisi ehtinyt kertoa epäilyksistään. Viimeksi mainittu arvio taisi mennä vikaan. Tosin Enon poismeno ei Osmania sureta, eikä häntä kiinnosta murhaajan kiinnisaaminenkaan, sillä Enon takia ja sulttaanin pelosta Osman oli joutunut kopioimaan keret tiläisen kuvan, mikä nujersi hänen itsetuntonsa. Osmanin miniatyristit menivät innolla Enon kelkkaan ja pettivät siten Osmanin - joutavat hyvin kidutuspenkkiin, tilittää katkera mestari.
Kara löytää talon tyhjänäKara alkaa epäillä, että Osman on tapattanut sekä Siron että Enon pelastaakseen vanhan tyylinsä ja ateljeensa. Mikä pahinta, hän voisi surutta antaa kenet tahansa, myös Karan, kiduttajien käsiin. Kara oli palvonut väärää isäntää! Samenevin silmin mestari on katsovinaan kuvia, jotka hän ilmeisesti muistaa ulkoa. Kun ovi avataan, Kara marssii ulos kultainen töyhtöneula alushousuissaan. Hän juoksee kotiin, Enon taloon, mutta huomaa tyrmistyksekseen sen tyhjäksi!
Nainen haetaan takaisinEsterin astuessa kertojan rooliin seuraa suoraviivaista tapahtumien kuvausta - ei mitään miniatyyritaiteen oppituntia, kuten Osmanin jutustellessa. Ester valehtelee Karalle, että Sekuren entinen mies on palannut tai palaamassa ja Sekure on muuttanut poikineen tämän veljen Hasanin ja isän luo. Ester paljastaa Sekuren ja Hasanin kirjeenvaihdon. Kara kerää ympärilleen aseistetun miesjoukon, jonka kanssa marssitaan Hasanin luo taloa piirittämään. Naapurissa asuvaa kerjäläistä pahoinpidellään tietojen saamiseksi. Talossa Ester kuulee Sekurelta, että tämä muutti Hasanin luo, koska hänen vanhempi poikansa oli jo paennut sinne. Lisäksi oli tullut tieto, että Kara olisi tunnustanut Enon murhan. Hasan oli syöttänyt Sekurelle valheen tämän ensimmäisen miehen paluusta. Hasan on nyt poissa ja Ester hoitelee Sekuren ulos tämän talosta. Jälleen käy ilmi Sekuren luonteen ailahtelevaisuus. Aluksi uloslähtö on kaatua siihen, että Sekure ei uskalla koston pelossa avata ovea, eikä myöskään Ester. Lopulta pikkupoika Orhan tekee s en Esterin kehotuksesta - Karan joukkion ei siten tarvitse murtaa ovea. Kulkue lähtee yön pimeydessä johonkin piilopaikkaan, jota Ester ei saa tietää, koska Kara ei luota häneen, eikä ole syytäkään luottaa. Matkalla nähdään erzurumilaiset tuhoamassa tuttua "kuvakahvilaa", ja jatkoa tuholle tulee seuraamaan. Kiihkoilijoiden lietsomasta uskonsodasta tässä näyttää olevan kysymys.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050626 (20050626)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk