17 Taiteentutkijat aarrekammiossa
Tutkijat sinetin takanaKara kertoo murhan taiteellisesta selvittelyprosessista. Pamukin kuvaus on mykistyttävän moni-ilmeistä. Kara kulkee huolestuneena läpi kaupungin mestari Osmanin luo, ja sieltä herrat siirtyvät sulttaanin tiloihin. Kidutuksen uhka leijuu koko ajan päällä. Kolmen miniatyristin hevospiirrokset eivät paljasta mitään, kuten jo arvasimmekin. Osman rohkenee ehdottaa sulttaanille, että tutkijat pääsisivät aarrekammioon jatkamaan töitään siellä säilytettävien piirrosten parissa. Kummemmitta selityksittä heidät viedään seraljin kaikkein pyhimpään, sinetöidyn oven eteen. Sinetti murretaan ja lukko avataan. Tutkijat ja aarrekammion hoitaja, kääpiö, päästetään sisään, ja heidän jälkeensä ovi lukitaan ja sinetöidään. Ylieunukki evästää vielä tutkijoita varmistamaan, ettei heidän taskuihinsa vain eksyisi mitään kammion sisällöstä - illalla työpäivän päätyttyä heidät tullaan tutkimaan alushousuja myöden.
Turpavirhettä ei näyAarrekammio on tupaten täynnä mitä mielikuvituksellisinta tavaraa. Aseita, kankaita, lippuja, kirjoja ja myös varsinaisia aarteita. Pamukin mielikuvitus loihtii esiin todella monipuolisen sortimentin. Siivoojilla ei ole ollut aikoihin asiaa kammioon, sillä pöly peittää kaiken tämän paljouden.. Kääpiö tuntee paikat kuin omat taskunsa, ja hän kiikuttaa kirjoja esiin Osmanin pyyntöjen mukaan. Kirja kirjan jälkeen selataan ja niiden kuvitus katsotaan. Onko Pamuk itse keksinyt näitä kuva-aarteita ja niiden tekijöitä, vai ovatko ne edes osittain todellista historiaa? Hevosia, rakastavaisia, taisteluja, irstaileva saatana ja paljon muuta liukuu tutkijoiden silmien ohi, mutta virheellistä hevosen turpaa ei vain näy. Minulle on jäänyt epäselväksi, miten jostakin vanhan mestarin kuvasta löytynyt turpavirhe voitaisiin yhdistää samanlaisen turvan piirtäneeseen murhaajaan.
Enää kaksi päivää aikaaKoko ajan mestari Osman pudottelee taidehistoriallisia kommenttejaan. Jo ennen kuulemamme ajatukset muun muassa vanhentuneen miniatyristin väistämättömästä sokeudesta, siitä miten Jumala näkee maailman sekä miten se vaikuttaa miniatyristin siveltimen jälkeen, tulevat esiin. Kara alkaa jo arvella, että Osman käyttää hyväkseen tilaisuutta päästä näkemään näitä piilotettuja kuva-aarteita ja alkaa unohtaa tehtävänsä, murhan selvittämisen. Päivä on jo mennyt ja enää kaksi on jäljellä. Sen jälkeen alkaisi kidutus, ellei syyllistä löydy. Osmanin ja Karan työ näyttää yhtä käsittämättömältä kuin Bodomjärven murhan tutkijoiden, jotka ovat puuhailleet DNA-näytteiden parissa ja aikovat niiden avulla paljastaa 45 vuoden takaisten murhien tekijän. - Osman innostuu kirjojen selailusta niin, että haluaa viettää yönkin holvissa. Kara haluaisi Sekuren luo, mutta ei kehtaa jättää mestaria, josta on jo tullut hänelle Enon korvike.
Dervissien kuva kertoileeLukujakson lopuksi on jälleen yksi niitä välipaloja, jotka katkaisevat teoksen juonen kulun. Kaksi dervissiä tai oikeastaan heidän kuvansa, jonka frankkilainen taiteilija kerran piirsi, kertoo tutuksi tulleessa kahvilassa tarinansa. Kuva päätyi aarrekammioon, joka on ilmeisesti sama, jossa Osman ja Kara ahertavat, mutta kuva kopioitiin erääseen vihkoon ja se on nyt siis kahvilassa. Kuka kuvan jäljensi ja liittyykö se jotenkin murhajuttuun? Dervissien tarina valottaa taas hiukan miniatyyritaiteen ominaispiirteitä, mutta myös paljastaa miniatyyritaiteilijoiden perverssiyden, josta on kyllä aikaisemminkin tullut näyttöä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050610 (20050610)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk