Pekka Pihlanto
16 Murhaaja ja Saatana asialla

• Murhaaja liikekannalla
• Vihjeitä murhaajasta
• Saatana ei suostunut kumartamaan ihmistä
• Sekure päättämättömänä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Murhaaja liikekannalla

Murhaaja ymmärsi piirtämiskilpailuun sisältyvän jekun ja arvelee välttäneensä paljastumisen vaaran. Rauhattomana hän harhailee kaupungilla, poikkeaa ruokapaikkaan ja tapaa paššan kirjurin. Murhaaja (M.) puhelee tälle palturia, valehdellen muun muassa nimensä. Hän on muka Behzat, joka lienee kuuluisa kuvantekijä, mutta eihän kirjuri tätä tunne. B:n mestariteokset hevosista ja muista kohteista, voi siten panna omaan tiliin. Seuraavaksi M. nähdään hylätyssä luostarissa piirtämässä peilin avulla omakuvaansa. Ei oikein onnistu tämä frankkilainen tyyli.

Vihjeitä murhaajasta

Viheliäisessä kahvilassa M. vitsailee, mutta hänen sielunsa toinen puoli pysyy julman hiljaisena. Tässä lienee hieman sitä asennetta, jota karjalaiset kuvasivat sanomalla: "Ilo pintaa, vaikk' syvän märkänöö." M:n kertomat tarinat pakottavat taas pohtimaan hänen henkilöllisyyttään. Vihjeitä tulee useaan suuntaan. Sekä M. että Perhonen puhuivat paljon kauniista pojista. Kertomus vanhasta mestarista Uzun Hasanista viittaisi puolestaan Oliiviin, sillä tämä jutusteli samasta henkilöstä. Uzun lähti sotaan osatakseen paremmin piirtää muun muassa hevosen, mutta siellä meni näkö ja molemmat kädet. Silti mestari jatkaa työtään oppipojan välityksellä (jonka M. kuvaa aivan hänen kertomustaan parhaillaan kuuntelevan oppipojan näköiseksi). Näin syntyi kolmiosainen hevosen piirtämisen oppikirja. M:n toinenkin tarina koskee mestarin sokeutta. Haikara ja Oliivikin kertoivat sokeutta koskevia juttuja. Murhaajasta tulee niin paljon vihjeitä, että enää en pysty sanomaan kuka näistä kolmesta hän on.

Saatana ei suostunut kumartamaan ihmistä

Meddah - mikä lie miehiään - aloittaa kertomuksen Saatanasta. Seuraava luku onkin Saatanan (S.) omaa kertomaa. S:lla tuntuu olevan eräänlainen sopimus Jumalan kanssa: hän asettaa Aatamin jälkeläiset koetukselle ja langenneet kuskataan helvettiin. S. puolustelee itseään muun muassa sanomalla, että frankkilaisten kuvanteko, jossa ihminen nostetaan Jumalaakin tärkeämmäksi, ei ole hänestä lähtöisin. S:n ainoa synti oli hänen omien puheittensa mukaan se, että hän ei suostunut kumartamaan ihmistä, kuten Jumala vaati.

Sekure päättämättömänä

Tässä lukujaksossa murhajutun selvittely jää lepotilaan, mutta rakkausteemaan palataan Sekuren kerronnan kautta. Tuore aviovaimo menee herättämään Karan ja syyttää tätä isänsä murhasta vastoin parempaa tietoaan. Hehän olivat yhdessä murhan tekohetkellä, eli alibi on. Sekure on muutoinkin päättämättömän oloinen - ei taida itsekään tietää, mitä tahtoo. Olisi jopa lähdössä entisen miehensä isän kotiin, mutta ei sittenkään. Lopulta hiukan suudellaan, mutta siihen se sitten jää. - Tämä katkonainen kuvaustapa alkaa jo vähän hermostuttaa lukijaa. Lukisi mieluummin siitä, miten murhan selvittely etenee.

Palautetta 

Lähetä palautetta!