Pekka Pihlanto
13 Kidutus uhkaa Karaa

Pamuk: Nimeni on Punainen

 

Eno tarkkailee omia hautajaisiaan

Eno seuraa omia hautajaisiaan ja on tyytyväinen korkeatasoisesta vierasjoukosta. Muun muassa ylieunukki on mukana, mutta ikävä kyllä myös murhaaja. Meille annetaan näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä. Eno pystyy näkemään menneisyyteen ja nykyhetkeen yksityiskohtia myöden. Hän esimerkiksi havaitsee, mihin hänen vyönsä katosi neljäkymmentä vuotta sitten: eräs nimeltä mainittu henkilö varasti sen. Eno tietää joutuvansa oleskelemaan jonkinlaisessa välitilassa vuosituhansia, ennen kuin lopullinen jako vuohiin ja lampaisiin tapahtuu. Mistään paratiisin iloista neitsyineen ei kuitenkaan ole puhetta.

 

Neljä murhasta epäiltyä

Mestari Osman, sulttaanin ateljeen johtaja, haetaan sulttaanin palatsiin. Siellä ylieunukki ja kaartin ylipäällikkö keskustelevat hänen kanssaan Enon kuolemasta ja salaisesta kirjasta sekä Osmanin johdolla tekeillä olevasta Surname-kirjasta. Osman saa nähdä kilpailijansa teettämät kuvat, joiden tekemiseen hänen ateljeensa väki on salaa osallistunut. Teokset on saatava valmiiksi, mutta myös murhaaja on paljastettava. Keskustellaan epäiltyjen eli Oliivin, Perhosen, Haikaran - ja Karan - kiduttamisesta totuuden selville saamiseksi. Osman miettii erilaisia kidutuskeinoja. Miniatyristeja ei ilmeisesti tulla vahingoittamaan pysyvästi, sillä he ovat taitoineen arvokkaita sulttaanille. Osman tähdentääkin tätä seikkaa, ja suosittelee samalla Karan kiduttamista. Eräät nykyvaltiot, muun muassa Yhdysvallat, ovat viime aikoina siirtyneet turkkilaiseen käytäntöön. Vaikka yhteiskunta onkin meillä huomattavasti humaanimpi, rikollispiireissä sattuu kuitenkin joskus yhtä primitiivistä "oikeudenkäyttöä" kuin Pamukin kuvaamana a ikana.

 

Karaa ollaan jo noutamassa

Karaa epäillään, sillä Enon murha salattiin kaksi päivää ja Kara hankkiutui epäilyttävän pikaisesti naimisiin Enon tyttären kanssa. Karaa ollaan jo noutamassa. Epäiltyjen asunnoissa tullaan suorittamaan perusteelliset etsinnät murhaajan varastaman kuvan löytämiseksi. Juoni etenee vääjäämättömällä painolla Karan kannalta kohtalokkaaseen suuntaan, vaikka hänen asiansa näyttivät vielä viime jaksossa ainakin hänen omasta mielestään suhteellisen valoisilta. Osman huomaa kumppaniensa ilmeistä, että sulttaani, "maanpiirin turva", on astunut huoneeseen, mutta teoksen hajanaisesta rakenteesta johtuen joudumme odottamaan usean luvun ajan, ennen kuin näemme, mitä hänellä on sanottavanaan.

 

Ester itkijänaisena ja viestinviejänä

Juutalaiseukko Ester pitää hautajaisista, sillä niissä saa hyvää ruokaa. Hän toimii itkijänaisena ja itkee samalla omaa kurjuuttaan. Hän on luottamuksellisissa väleissä Sekuren kanssa ja tuo tälle taas kirjeen Hasanilta. Emme saa kuitenkaan tietää, mitä mies kirjoittaa. Sekure ihmettelee, miksi Siro efendin leski ei ole lähettänyt hänelle surunvalittelun merkiksi halvaa kuten kaikki muut. Ester saa tehtäväkseen selvittää asian. Syynä laiminlyöntiin on Enon kirjaprojekti. Siron leski on tajunnut, että murha liittyy juuri tähän kirottuun hankkeeseen, joka kolkutteli Siron omaatuntoa. Ester vakuuttaa, että Sekure haluaisi pyytää anteeksi, mutta se ei käy välittäjän avulla, vaan Sekuren on tultava itse. Tämä Ester-jakso ei tuo paljonkaan uutta juonen kulkuun. Ester saa kylläkin leskeltä rypistyneen paperinpalan, joka löytyi Siron taskusta. Siro ei itse sellaisia piirrellyt. Kertooko se jotakin murhaajasta? - Näemme tässä lukujaksossa myös Sekuren poikien pahantapaisuuden ja Enon palvelijaorjan murheen asemastaan talossa. Kaiken yllä leijuu huoli Karan kohtalosta. Miten hän selviää kidutuksesta ja miten hänen avioliittonsa käy - pystyykö Hasan tuomareineen osoittamaan sen laittomaksi?

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050515 (20050515) o  SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk