Pekka Pihlanto
12 Kara ylieunukin luona

• Ankea tunnelma häätalossa
• Hasanin pahaenteinen vierailu
• Suoraan hevosen (kuvan) suusta kuultua
• Ylieunukki lopulta yhteistyöhaluinen
• PS. Enon murha selvitetty?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Ankea tunnelma häätalossa

Häiden jälkeen talon tunnelma on ankea kuin hautajaisten jäljiltä. Talossahan onkin ruumis. Uusperheen äiti Sekure yrittää totuttaa poikiaan uuteen isään, mutta huonolla menestyksellä. Poikia kiinnostaa, nukkuuko äiti heidän kanssaan kuten ennenkin. Kyllä, sillä Kara pääsee puolisonsa petiin vasta kun Enon kirja on valmis. Sekure katselee mietteliäänä isän jälkeensä jättämiä kuvia - viimeisen kuvan vei murhaaja. Sekure yrittää perehdyttää Karaa tämän tehtävään kuvia näyttämällä.

Hasanin pahaenteinen vierailu

Painajaisia näkevä Sekure herää yöllä pelottavaan meluun: isän sieluko siellä yrittää pyristellä ruumiistaan? Ei, vaan Sekuren entisen puolison veli Hasan on tullut heittelemään kiviä seinään herättääkseen talonväen. Hän keskusteleekin jo portin ulkopuolella aikaisemmin heränneen Karan kanssa uhaten hakea laittoman avioliiton solmineen Sekuren aamulla lain voimalla entisen puolison kotiin. Kaiken kukkuraksi Sekuren poika Sevket ryntää kauhistuneena ulos ja huutaa ukin tulleen murhatuksi. Nyt Hasan saa valtin käteensä: hän syyttää Sekurea ja Karaa murhasta ja uhkaa kertoa tuomarille kaiken - kuvistakin. Kara puolestaan heittää murhasyytöksen Hasanille. Hasan arvelee kummankin miehen joutuvan kidutettavaksi. Näin toimii paikallinen tutkintajärjestelmä. Tähän asti juonenkäänteet ovat menneet hieman toisin kuin lukija on odottanut. Saa nähdä miten nyt.

Suoraan hevosen (kuvan) suusta kuultua

Seuraa tervetullut hengähdystauko kun hevosenkuva tai jonkinlainen hevosen yleishahmo, josta on tehty monta kuvaa, puhkeaa puhumaan. Hevonen peilaa mallin ja taiteilijan siitä tekemän tulkinnan välistä suhdetta. Kerettiläinen ei olekaan se, joka piirtää näköiskuvan hevosesta vaan se, joka piirtää ulkomuistista aina samanlaisen - sellaisen, jona Jumala sen näkee. Outo tulkinta, ja länsimaisesta näkökulmasta tämä kuvien tekemiseen liitetty synti on kaiken kaikkiaan tarpeetonta jatustelua. Ihminen tuppaa näiltä uskonkiihkoilijoilta unohtumaan, sillä kuten olemme jo nähneet, kuvattu yhteiskunta on hyvin julma ihmiselle. - Hevonen kertoo tarinan, jossa lukkojen takana vuosikymmenet istunut prinssi on saanut kaiken oppinsa kirjoista. Päästyään isänsä kuoltua vapaaksi hän tahtoo nähdä hevosen. Mutta nähtyään sen ruokottoman takamuksen ja muun ilmiasun hän surmauttaa valtakuntansa kaikki hevoset - minkä seurauksena häviää ilman ratsuväkeä käymänsä ratkaisevan taistelun ja saa itse surmansa. Olisiko tarinan opetus se, että kirjanoppinut teoreetikko saattoi karvaasti todeta teorian ja todellisuuden välisen epäsuhdan?

Ylieunukki lopulta yhteistyöhaluinen

Enon kuolema ilmaistaan suruhuudoin naapurustolle. Kara käy imaamin luona sopimassa hautajaisista. Kultaraha vaihtaa taas omistajaa. Sitten Kara suunnistaa hallitsijan seraljiin ylieunukin puheille. Värikäs kuvaus hovin liepeillä majailevista käsityöläisistä ja muista alamaisista tuntuu lukijasta hyvältä, koska päästään hetkeksi pois kalmanhajuisesta talosta. Hermostunut Kara kertoo ylieunukille kaiken tietämänsä Enon ja Siron kuolemasta ja sen, että hän epäilee miniatyristeja. Uskooko ylieunukki vai epäileekö häntä murhaajaksi? Kuvat eivät näytä miellyttävän tätä hallitsijan kansliapäällikköä. Lisäksi on kulutettu paljon lehtikultaa ja aikaa, eikä kirja ole vieläkään valmis. Kara tuntee nyt suurta harrastusta kirjan loppuun saattamiseen. Karan hermopaine hellittää kun tämä ylemmän palkkausluokan eunukki toteaa viisaaksi salata Enon kuoleman todellinen syy ateljeen väeltä. Se on Karan mielestä ensimmäinen merkki eunukin halusta ryhtyä yhteistyöhön hänen kanssaan.

PS. Enon murha selvitetty?

Helsingin Sanomissa oli 9.5.2005 otsikko: "Enon surman päätekijälle kymmenen vuotta vankeutta". Tekijä säilytti sentään henkensä.

Palautetta 

Lähetä palautetta!