Pekka Pihlanto
11 Avioero turkkilaiseen tapaan

Pamuk: Nimeni on Punainen

 

Punaväri kertoo

Tapaamme entistäkin oudomman kertojan: punaisen värin. "Olen ollut kaikkialla", kehuskelee väri, jopa verenä Aleksanteri Suuren kauniissa nenässä. Väri selostaa, miten punainen väri keitettiin kokoon monenlaisista aineista. Väri on kuullut kahden sokean miniatyristin keskustelun värin olemuksesta. "Värejä ei käsitetä, ne tunnetaan", viisastelee toinen. Jälleen palataan frankkilaisten taiteeseen, joka ei vielä uhkaa miniatyristeja. Frankkien suosimat värisävyt saavat osakseen halveksuntaa - ne ovat merkki kunnian ja taidon puutteesta. Punavärin tarina tuntuu vähän tarpeettomalta välipalalta juonenkehittelyn lomassa. Tekijälle se tosin lienee merkityksellinen, koska hän on nimennyt koko teoksensa sen mukaan.

 

Sekure järjestää avioliittonsa

Sekure järjestää Karan kanssa uuden tapaamisen hirtetyn juutalaisen talossa ja esittelee kylmäpäisen suunnitelman. Karan on hankittava pari luotettavaa henkilöä todistamaan, että Sekuren mies on tehnyt avioehdon, jonka mukaan vaimo on vapaa, ellei mies palaa kahden vuoden kuluessa. Karan on mentävä todistajien kanssa Üskudarin tuomarin puheille avioeroa vaatimaan, jonka jälkeen he solmisivat avioliiton vielä samana iltana! Sekure asettaa kuitenkin neljä ehtoa. Karan on muutettava hänen luokseen, mutta ei pääse hänen kanssaan vuoteeseen ennen kuin isän murhaaja on löydetty ja kirjaprojekti on valmis. Lisäksi tehdään sopimus, jonka mukaan vaimo saa eron, mikäli mies kohtelee häntä huonosti tai on poissa kotoa yli kuusi kuukautta. Karan on myös rakastettava Sekuren poikia kuin omiaan. Kara hyväksyy nämä tiukat ehdot empimättä. Sekure valistaa Karaa elämän tarkoituksesta numero yksi: se ei ole rakkaus vaan onni. Sekä rakkaus että avioliitto auttavat onnen tavoittelussa. Siihen kuuluvat aviomies, koti, lapset - j a kirja. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kysymyksessä on naimakauppa. Ja tavallisuudesta poiketen kaupan kohteena on pitkälti aviomies.

 

Rahalla saa - vaikka avioeron

Tapahtumat etenevät ennätysvauhtia. Lukija pelkää pahinta - kuten Karakin, mutta Sekuren suunnitelma toteutuu. Kara lahjoo imaamin ja tämän veljen todistajiksi. Imaami on pannut merkille Sekuren hankalan tilanteen ja pitää pelkästään hyvänä, että ongelma saa ratkaisunsa. Tietysti kultarahat näyttelevät tässä ratkaisevaa roolia. Kara kuvaa päivän tapahtumat "mielensä lehdille" ikään kuin miniatyristi ne piirtäisi. Ensimmäisessä kuvassa Karaa ja imaamia sekä tämän veljeä soudetaan synkän Bosborin yli. Toisessa lahjotaan tuomaria antamaan paikkansa shafilaiselle virkaveljelle, varatuomarille, jonka oikeudenkäyttö on tavallista suopeampaa laatua. Kolmannessa kuvassa varatuomari hieman pullikoi vastaan tehden ikäviä kysymyksiä. Kun punasteleva Kara myöntää olevansa sulhasehdokas avioero myönnetään, vaikka Kara onkin samalla "sairastuneen" holhoojan edustaja. Neljännessä kuvassa varatuomari merkitsee eron kirjaan mustalla musteella ja Kara ryntää onnellisena ulos.

 

Makaaberi häätilaisuus

Seuraavat pikaiset häät. Morsian asettaa ehdoksi hääkulkueen ja saa tahtonsa läpi, vaikka Kara pelkää sen herättävän entisen aviomiehen isän ja veljen huomion. Nämä voisivat vielä pilata häät. Hääseremonia on makaaberi, sillä Eno-vainaja esiintyy hämärässä vihkihuoneessa morsiamen holhoojana, jonka kanssa Kara on supattavinaan asiaankuuluvaa. Kukaan ei huomaa mitään, vaikka Kara on ollut tuntevinaan kalman hajua. Niin avioliitto sinetöidään - kun byrokratian kiemurat oikaistiin rahan ihmeitä tekevällä voimalla. Lukija kylläkin epäile, että pahin on vielä edessä

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050502 (20050502) o  SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk