10 Murhaaja iskee toistamiseen
Murha oli Enon syytä!Eno on vaarallisessa tilanteessa - murhaaja takana painava mustepullo kädessä. Eno ilmaisee jotenkin ymmärtävänsä Siron murhaa ja pitää keskustelua yllä pyrkien voittamaan aikaa. Hän kertoo, että miniatyristeja jäytää koko ajan kerettiläisyyden pelko. Kuvia tehdään salaa hämärässä, mutta toisaalta haluttaisiin yleisöäkin. Murhaaja syyttää Enoa siitä, että he ovat vajonneet syntiin, ja jopa murha on Enon syytä. Murhaaja on selvästi tasapainoton, eikä uskalla ottaa vastuuta teostaan. Varmaankin yleinen ilmiö rikollisten keskuudessa kautta aikojen: jonkun muun, esimerkiksi yhteiskunnan vika!
Kuvat eivät ole ikuisiaMurhaaja on halukas keskustelemaan muun muassa kirjan viimeisestä kuvasta, jonka Siro sai nähdä. Eno ei kuitenkaan näytä sitä murhaajalle. Myös tyyli kiinnostaa murhaajaa. Tyyli syntyy Enon mukaan kuin itsestään, ei taiteilijan tahdon avulla. Murhaaja kysyy, onko hänellä itsellään tyyli. Eno kehua retostelee tämän ammattitaitoa ja tyyliä ylisanoin - ehkä rauhoittaakseen tilannetta. Murhaaja kysyy sitäkin, miksi Kara saa olla viimeistelemässä kirjaa. Siksi, että enää ei tarvita taituruutta ja toisaalta Kara ei ole murhaaja. Murhaaja kaipaisi mainetta kuvistaan, mutta Eno torjuu tämän mahdottomana. Hieman vilkaistuaan kuvia tilaaja tulee sulkemaan ne aarrekammioonsa. Ajan hammas hoitaa sitten loput. Eno riehaantuu harkitsemattomasti kuvailemaan, miten kuvat tulevat häviämään tulipaloissa, hiirten hampaissa ja ymmärtämättömien ihmisten käsissä. Nämä kuvat eivät siten ole ikuisia, toisin kuin frankkilaisten potretit.
Enon sielu on mehiläisen kokoinenTämä on jo murhaajalle liikaa. Hän alkaa takoa Enoa mustepullolla päähän. Uhri raportoi pitkän kuolinkamppailunsa lukijoille. Eno kohtaa Azrailin, joka kutsuu ihmiset kuolleiden valtakuntaan. Kipua ja janoa; saatanakin houkuttelee, mutta kun kuoleva avaa suunsa sielu pakenee. Kaikki muuttuu värilliseksi ja ihmeellinen hiljaisuus laskeutuu. Eno havaitsee vielä sielunsa erkanemisen: se on mehiläisen kokoinen.
Rikosjälkiä hävitetäänMatkalla kotiin Sekure miettii suhdettaan Karaan. Täyttä selvyyttä ei tule. Hän odottaa sydämensä kohta kuiskaavan, kenen kanssa hän menee naimisiin. Sekure löytää kaaoksen keskeltä isänsä ruumiin. Ennen kuin kotiorja ja pojat palaavat Sekure raahaa ruumiin alakerran kesäateljeehen ja siivoaa pahimmat jäljet. Tämä todisteiden hävittäminen tapahtuu poikien suojelemiseksi. Äiti valehtelee, että ukki on sairas ja nukkuu. Kotiorjalle hän paljastaa totuuden. Yhdessä itketään ja sitten järjestetään murhaajan sekoittamat paikat. Sekure pelkää kotiorjan epäilevän häntä - hänhän lähetti tämän ja pojat pois. Ennen kuin uni tulee Sekure pohtii huolestuneena sitä, mitä on vielä edessä. Niin on syytäkin. Kaiketi silloisessa Istanbulissa oli jonkinlainen rikostutkintainstituutio. Sekurella on paljon seliteltävää tälle. Voi veikata, että hän ja Kara ovat ensimmäisinä epäiltyjen listalla.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050423 (20050423)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk