Pekka Pihlanto
09 Murhaaja Enoa tapaamassa

• Teoksen kolme teemaa
• Kirjaprojekti huolestuttaa
• Rakkautta vai himoa?
• Kirjan viimeinen kuva askarruttaa
• Tapaaminen vähällä muuttua tappamiseksi
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Teoksen kolme teemaa

Tässä lukujaksossa teoksen pääteemat rakkaustarina, murhajuttu ja kirjanteon vaarat nytkähtävän hivenen eteenpäin. Mitään mullistavaa ei tosin tule vielä esille. Joitakin vanhoja asioita kertaillaan. Osittain tämä johtuu siitä, että eri henkilöt kuvailevat samaa tapahtumaa.

Kirjaprojekti huolestuttaa

Karan kiihkon laannuttua hirtetyn talossa seuraa luottamuksellinen keskustelu tämän ja Sekuren välillä. Avioliiton mahdollisuudesta puhutaan avoimesti. Muuttaisiko Kara heille asumaan? Ei osaa sanoa. Rakastaako Kara hänen poikiaan? Kyllä vaan. Kara jopa suostuisi antamaan väärän todistuksen tuomarille, että on nähnyt Sekuren puolison kuolleena taistelukentällä Persiassa. Myös enon kirja huolestuttaa Sekurea - se pitäisi saada valmiiksi. Erzurumilaisen Nusret hoven kannattajat levittävät huhua, että kirja sisältää sopimattomuuksia, muun muassa Jumalan pilkkaa.

Rakkautta vai himoa?

Karaa kiinnostaa, onko Hasan harmiton. "Ei hän nyt harmitonkaan ole", toteaa Sekure. Kara myös utelee, miksi Sekure nai nykyisen puolisonsa. "Pitihän minut jollekin naittaa", vastaa nainen. Kara arvelee, että Sekure unohti hänet nopeasti, kuten kaikki muutkin. He tuntuvat molemmat hiukan valehtelevan toisilleen. Kara selittää lukijalle, mikä ero on totuudella ja rehellisyydellä. Karan uudelleen puhjenneen kiihkon taas laannuttua, todellinen rakkaus näyttäisi saavan kummassakin vallan - Kara jo välillä arveli, että oli kyse aivan samanlaisesta himosta kuin se, jota hän tunsi matkoillaan tapaamaansa naiseen. Kun Sekure poistuu hirtetyn miehen pimeästä talosta, epätietoisuus jää voimaan, sillä Karan kysymykseen, mitä he tekevät tämän jälkeen, Sekure vastaa: "En tiedä."

Kirjan viimeinen kuva askarruttaa

Murhaaja on taas liikkeellä. Hän menee Enon lähes tyhjään taloon. Hän purkaa huolensa Enolle kertomalla tarinan kuvantekijä Muhammedista, joka piirteli rivoja kuvia ja ryypiskeli viiniä sekä poltti oopiumia. Tultuaan synnintuntoon hän kiersi loppuelämänsä tuhoamassa kuvittamiaan kirjoja. Onko heille käymässä samoin? "Pelkäätkö sinä?" kysyy Eno aiheellisesti. Murhaajaa vaivaa kirjan viimeinen kuva, josta hän on piirtänyt osan. Sen näkeminen vapauttaisi hänet harhaluulosta, että on tehnyt syntiä. Olisiko muuten tässä "takaportti" kirjailijalle valita murhaajaksi kuka tahansa miniatyristeistamme? Eno kyllä sanoi Karalle, että Perhonen piirsi kuoleman ja murhaaja kertoi meille saman.

Tapaaminen vähällä muuttua tappamiseksi

Eno ja murhaaja käyvät syvällisen keskustelun kuvista ja siitä, miten synnintunto voi lopulta voittaa niin kuvantekijän kuin -teettäjänkin. Kuvan tekoa verrataan luomistyöhön ja se kuuluu vain Jumalalle. Murhaaja lavertelee mielestäni paljastavasti Siron ajatuksista ja samalla epäilee, että Eno pelkää arvatessaan hänet murhaajaksi. Eno koettaa rauhoitella levotonta miniatyristia ja toteaa, että kun kuvantekijä seuraa omaatuntoaan, hänellä ei ole mitään pelättävää. Murhaaja etenee vääjäämättömästi kohti tunnustusta: hän kertoo Siron aikoneen paljastaa heidät ja ansainneen kohtalonsa. Lopulta hän kertoo murhanneensa ja toivoo Enon ymmärtävän ja auttavan. Murhaajalla on painava mustepullo kädessään ja he ovat kaksin talossa. Vähältä piti, ettei tämän lukujakson otsikon sanan "tapaamassa" tilalle olisi pitänyt kirjoittaa "tappamassa".

Palautetta 

Lähetä palautetta!