Puoliso palkkioksi kirjan
teosta
Eno houkuttelee Karan kirjoittamaan tarinat kirjan kuviin - kuvat alkavat
jo olla valmiit. Eno pohtii, pitäisikö hänen antaa tyttärensä
Karalle. Enon mukaan Kara vihaa häntä, koska ei saanut Sekurea
kaksitoista vuotta sitten. Kara tajuaakin, että hänen on kirjoitettava
tarinat saadakseen Sekuren omakseen. Kaupanteko puolisosta ei idässä
ollut mitenkään tavatonta.
Perhonen piirsi kuoleman
Eno näyttää Karalle kuvia, muun muassa kuolemasta. Kuolema
on Perhosen piirtämä. Kuvissa on uutuuksina varjostus ja perspektiivi.
Perspektiivi voi olla jumalanpilkkaa, sillä kaukana olevat hahmot
ovat pienempiä kuin lähellä olevat. Eno ja Kara pohtivat,
murhattiinko Siro, koska hän oli niin ahne ja kateellinen. Lukija
tietää hieman enemmän. - Eno kertoo Sekurelle suostuvansa
tämän ja Karan avioliittoon, mutta tytärpä kieltää
haluavansa koska uskoo, että isä on kuitenkin sitä vastaan.
Eno vaatii tyttärensä vannomaan, että vaikka hänet
murhattaisiin, tämä huolehtii kirjan valmistumisesta. Eno on
varma siitä, että tytär ja Kara vaihtavat viestejä
keskenään. Mikään ei näytä pysyvän salassa.
Poika ja mahdollinen
tuleva isäpuoli
Karan ajatukset askartelevat edelleen Sekuressa. Hän tietää
tytön tarkkailevan häntä Enon talossa. Niin tiedämme
mekin. Sekure lähettää molemmat poikansa tarjoilemaan kahvia
mahdolliselle isäpuolelle - ja tuomaan tälle tyhjän paperilapun.
Voisiko sanoa, että Kara ei saa viestiä auki? Isoisänsä
yöastiaa tyhjentävä poika ja Kara tekevät tuttavuutta
kissanraadon merkeissä.
Murhaaja omantunnontuskissa
ja mustasukkaisena
Murhaaja kertoo kuvista, joita hän piirsi maksua vastaan. Hän
piirsi myös kuoleman Enon kirjaan. Murhaaja on siis Perhonen. Pamuk
ei yritäkään peitellä tätä, vaikka ensin
luulin niin. Murhaaja harhailee kaupungilla omantuntonsa ja helvetinpelkonsa
piinaamana. Hän vakuuttaa itselleen, että hänellä oli
hyvä syy tappaa Siro, sillä tämä olisi kavaltanut Enon
ja koko ateljeen joukon erzurumilaisille: he kirosivat jumalan piirtämillään
kuvilla. Tämä olisi johtanut koko ateljeen tuhoamiseen. Sulttaanista
ei olisi ollut apua, vaan tämä olisi antanut tapahtumalle hiljaisen
hyväksymisensä. Sulttaanin vallan vastapainona näyttää
siis olevan vahvan uskonnollisen klikin valta. Murhaaja löytää
lohdutuksekseen suuran, jonka mukaan ilman laillista syytä ei saa
tappaa - mutta hänelläpä oli syy. Toisaalta hän pohdiskelee,
oliko murha sittenkin turha. Seuratessaan kadulla Karaa tämän
murha mielessään hän tajuaa että Eno antaa Karan tehdä
kirjan valmiiksi ja palkkiona on Sekure. Hän haluaisi itse nämä
molemmat.
Kuvan valtava voima
Kuoleman kuva kertoo, miten ovela vanha mestari sai houkuteltua miniatyristin
(siis Perhosen) piirtämään kuoleman. Miniatyristi katuu
tätä ja vaeltelee siksi öisin kaupungilla luullen olevansa
se, minkä on piirtänyt. Jälleen esimerkki kuvan valtavasta
voimasta: minkä piirrät, siksi tulet. Samoin vaeltelee öisin
murhaajakin eli taas pieni lisävihje siitä, että murhaaja
on kuoleman kuvan piirtänyt miniatyristi Perhonen.
|
Palautetta
Asta Manner: Murhaajan pohdinnat
Asta:
20050414 |
Omassa puheenvuuorossani toin esille sen, että murhaajan mielenterveys
on koetuksella. Pelko siitä, että murha onkin ollut turha hakee
selityksiä, jotka tuntuvat järkeenkäyviltä. Kuitenkin
olen aistivinani Pumakin kirjoittelussa tavoitellun tahallisen sekavuuden
ja ajatuksesta toiseen hyppimisen. Omantunnontuskat ja mustasukkaisuus
voivat todella olla raastavia ja koetella mielenterveyttä. Mielestäni
olemme tämän kohdan tulkinneet ikään kuin samlla tavalla,
vai mitä mieltä sinä olet ?
|
Pekka Pihlanto:
Murhaaja hulluuden partaalla
Pekka:
20050417 |
Näin on. Murhaaja alkaa todella olla hulluuden partaalla. Mitä
tulee murhaajan henkilöllisyyteen minäkin epäilin ensin,
että viitteet Perhoseen ovat liiankin selvät. Mutta voiko kirjailija
myöhemin selittää, että joku toinenkin piirsi kuoleman?
Minusta se olisi keinotekoinen selitys. Tämä nyt ei ole salapoliisiromaani,
joten voi hyvin olla, että murhaaja on näin paljastettu jo paljon
ennen loppua.
|
|