|
Selkeä rakenne
Teoksessa on selkeä rakenne ja tiettyjä johdonmukaisia osakuvioita kuten esimerkiksi se, että Kara käy tervehtimässä tuttuja miniatyristeja ja esittää näille kullekin yhden mestari Osmanin mainitsemista kysymyksistä eli kriteereistä, joilla jyvät poimitaan miniatyristien akanakasasta. Nyt on vuorossa Oliivi ja kolmas kysymys eli sokeutta ja muistia koskeva. Kuten muistamme, muisti oli Proustin erityisteema, joka ulottui läpi koko teossarjan. Sokeudesta hän ei sentään kirjoittanut.
Sokeudesta hyve
Jälleen saamme tutustua kolmeen tarinaan. Oliivin ensimmäisessä eräs mestari teki šaahille kauniin kirjan. Jotta kukaan muu ei saisi mitään vastaavaa, mestarin silmät sokaistiin, mutta mestaripa teki ulkomuistista vielä upeamman kirjan kilpailijalle, joka sitten voitti šaahin taistelussa! Tämä edustaa muistin ja kuvien merkityksen liioittelua sekä julmuutta! Toisessa tarinassa sokea mestari tunnistaa ja järjestää sekaisin menneet kuvat 7-vuotiaan pojan kuvauksen perusteella. Selitys on hyvän muistin lisäksi se, että Jumala loi maailman sellaiseksi kuin 7-vuotias pikkupoika sen haluaa nähdä. Maailma luotiin, jotta se ensin nähtäisiin, vasta sitten saimme sanat. Tämä on kyllä kehityshistoriallinen tosiasia. Silti tässäkin on sitä samaa miniatyristien aselajiylpeyttä, joka on pistänyt silmään aikaisemminkin. Kolmas tarina pitää miniatyristin pitkän uran lopussa seuraavaa sokeutta taivaan lahjana. Kuuluuko tämä sarjaan "välttämättömyydestä hyve"? Kaikissa vanhoissa kulttuureissa pidettiin vanhuutta ja vanhuksia a
rvossa - sokeuden ihannointi liittynee tähän. Kuten Volter Kilven teoksesta "Alastalon salissa" kävi ilmi, isännän iän mukana kertynyt ylilihavuus oli kadehdittava ominaisuus. Joskin nykyisin ylikorostetaan nuoruutta ja virheetöntä kehollisuutta, ollaan kyllä järkevämmillä linjoilla kuin noina aikoina. Tarinoita kuunnellessaan Kara nuuskii jälleen ateljeeta, mikä ei jää tarinankertojalta huomaamatta. Samalla tulee tieto Siro efendin ruumiin löytymisestä.
Kiero Ester ja avomielinen Sekure
Kirjeenkantaja Ester osoittautuu kieroksi tyypiksi, sillä hän antaa Sekuren miehen veljen Hasanin lukea Karan kirjeen. Myös kilpakosija Hasan kirjoittaa Sekurelle. Vaikuttaa siltä, että kyllä Kara ja Sekure kuuluvat yhteen - kunhan vain kohtalo näin suo. Sekure keskustelee isänsä Osmanin kanssa. Tytär haluaa naimisiin - ja ei halua, siis muuttaa puheitaan kun isä on vastaan pelätessään jäävänsä yksin. Avioero kadonneesta miehestä tuntuu vaikealta. Jos he olisivat malikilaisia tai hanbalilaisia, avioero olisi läpihuutojuttu. Istanbulissa laki ei siis ollut sama kaikille. Isä kertoo tyttärelleen pelänneensä, että hänet murhataan tekeillä olevan kirjan takia. Sirolle sitten koitui tämä kohtalo. Sekure kertoo lukijalle, että isä makaa palvelusorjansa kanssa - ja katuu heti avomielisyyttään.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk