Pihlanto Pekka
02 Kaukainen rakkaus

Pamuk: Nimeni on Punainen

 

Murhaaja muistelee

Murhaaja kertoo, miten hän vaiensi herkkätuntoisen kollegan, joka uhkasi paljastaa käynnissä olevan kirjaprojektin synnilliset kuvat. Mitähän ne olivat? Puhutaan pitkään mahdollisimman luonnollisesti piirretystä hevosesta, mutta ei kai se kiellettyä ole, toisin kuin ihmisen kuvaaminen? Murhaaja pohtii, mitä on tyyli: "Se mitä väitetään tyyliksi on vain virhe joka suo meille mahdollisuuden jättää persoonallinen jälki työhömme." Tämä pätee myös murhaan ja siksi murhaaja käy useaan otteeseen murhapaikalla varmistamassa, ettei tällaista personallista paljastavaa jälkeä ole jäänyt näkyviin. Murhaaja vaikuttaa kummallisen sympaattiselta, vaikka häntä hallitsee eettisesti kestämätön "tarkoitus pyhittää keinot" -tyyppinen ajattelu: oli pakko tappaa. "Murha on aina murha", kuten komisario Palmu totesi.

 

Venetsialainen näköiskuva järkyttää Enoa

Eno muistelee lämmöllä vaimonsa siskon poikaa Karaa. Poika oli rakastunut Enon kauniiseen tyttäreen, leikkitoveriinsa Sekureen kuten kaikki muutkin nuoret miehet, mutta tytön saikin huithapeli tietymättömissä oleva ratsuväen sotilas. Nyt Eno ja Kara ovat siis samassa kirjaprojektissa ja keskustelevat siitä Enon talossa. Eno kertoo nähneensä Venetsiassa muotokuvan, joka sai hänet pois tolaltaan - se oli niin näköinen. Ilmeisesti Istanbulin taiteilijat piirsivät ihmisistä vain jonkinlaisia karikatyyrejä. Tämä muotokuvako oli sitä syntiä? Joka tapauksessa käynnissä oleva projekti kuvineen on tekijöilleen hyvin vaarallinen.

 

Karan levottomuus herää

Kara tietää, että Sekure on Enon talossa, samoin kuin kaksi tämän pientä poikaa. Kuusivuotias Orhan yllättää äitinsä vakoilemasta Eno-ukkia ja Karaa. Sekurella on selvästi tunteita Karaa kohtaan. Kara saa suudella Orhania ja ikään kuin tätä kautta äiti-Sekurea. Pojan näkeminen herättää Karassa "kovaonnisille syntisille ja murhamiehille ominaisen levottomuuden". Onko tässä vihje Siro efendin murhaajasta?

 

Kaukainen rakkaus lähivaiheeseen?

Talosta pois ratsastaessaan Kara saa juutalaisnaiselta kirjeen, joka on Sekurelta. Siinä on myös jokin kuva. "Onni ja kuva" ovatkin kuvantekijä Karan mukaan kaksi seikkaa, josta hänen maailmansa on saanut alkunsa. Juutalaisnaisen vihjeen mukaan Kara näkee rakastettunsa ikkunassa ja Karan vanha rakkaus leimahtaa jälleen täyteen liekkiinsä. Onko kaukainen rakkaus siirtymässä lähivaiheeseen?

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050307 (20050307) o  SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk