Pihlanto Pekka 
01 Kuollut mies kummittelee

Pamuk: Nimeni on Punainen

Murhan takana hirveä salaliitto

Teos alkaa dramaattisesti: kuollut mies pohdiskelee pää murskana kaivon pohjalla kovaa kohtaloaan. Kyseessä on hovin ateljeessa ja mestarien parissa nimellä Siro efendi tunnettu mies. Hän kuvailee viimeiset hetkensä murhaajan käsissä ja siirtymävaiheen nykyiseen tilaansa, jossa sielu ei ole vielä irtautunut ruumiista. Se ei vaikuta hullummalta. Eniten häntä harmittaa, että läheiset luulevat hänen olevan elossa ja ehkä kirmaavan naisen perässä jossain päin Istanbulia. Tärkeää murhatulle on se, että murhaaja joutuu kiinni ja saa julman rangaistuksen. Murhatun käsityksen mukaan verityön takana on hirveä salaliitto, joka uhkaa uskontoa, perinteitä ja koko vallitsevaa maailmakatsomusta. Todella omaperäinen alku murhajutulle, jollainen teos joltakin ulottuvuudeltaan ilmeisesti on. 
 
 

Kara palaa Istanbuliin kirjaprojektin pariin

Henkilöiden esittely jatkuu. Teos koostuu useiden henkilöiden ja muidenkin subjektien kertomista lyhyistä jaksoista. Nimettömän kuolleen jälkeen on vuorossa Kara. Mies palaa kahdentoista vuoden poissaolon jälkeen Istanbuliin enonsa pyynnöstä. Enolla on meneillään sulttaanin toimeksi antama kirjaprojekti, joka tulee olemaan keskeinen elementti teoksessa. Karalla on tiettyjä sisällöntuottamisen taitoja, joista on apua tässä työssä. Karan tädin tytär oli aikoinaan Karan rakastettu - eräänlainen salarakas ilmeisesti, tytön alaikäisyyden takia. Tytär on kirjan etuliepeen kuvauksen mukaan keskeinen toimija teoksessa. 
 
 

Koiran näkökulma

Karan vaeltelu vanhoilla tutuilla ja paljon muuttuneilla paikoilla on mukavan soljuvasti kuvattu. Siitä löytää jokainen vanhoilla asuinpaikoillaan käynyt jotakin tuttua. Vaikka köyhyyttä ja kurjuuttakin nähdään, Pamukin kuvaustyyli vie siitä jollakin tavoin pahimman terän pois. Lukujakso päättyy koiran näkökulmaan. Se ei kuitenkaan tule suoraan koiran suusta, vaan sadunkertojan. Hänen kertomuksissaan esiintyy muuan islamin puhdasoppisuutta julistava saarnaaja, johon jo törmättiin Karan kertomuksessa. Saa nähdä, mikä rooli tällä on jatkossa. Koiraa harmittaa kissojen parempi asema vallitsevassa kulttuurissa - "kissan päivät" pätee siis sielläkin. 
 
 

Yhteyksiä Waltariin ja Proustiin?

Teoksen alku vaikuttaa kiinnostavalta ja sympaattiselta siitä huolimatta, että törmäämme heti verityöhön. Jäin pohdiskelemaan Pamukin tekstin suhdetta Waltarin töihin. Aihepiirin samanlaisuusko toi mieleeni jonkinlaisen yhtäläisyyden? Löytyipä tekstistä pieni muistuma Proustiinkin: Kara toteaa, että hänen rakastettunsa kuva haaleni vähitellen ja muuttui toiseksi. Tästä muistin itsenäisestä rakennustyöstä Proustilla oli paljonkin sanottavaa. Muisti rakentaa aivan oman luomuksensa, jolla ei ole juurikaan tekemistä todellisen kohteensa kanssa. 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050223 (20050223) o  o AJK kotisivu o Pamuk