20 Väkivaltaa ja roolinvaihdoksia
Naisen vaatteissaMeddah ripustaa tutussa kahvilassa seinälle naisen kuvan ja alkaa itsekin naiseksi pukeutuneena selvittää vallitsevia sukupuolirooleja ja niiden taustoja. Irvileuan mukaan on suorastaan väistämätöntä, että hurskaan miehen on etsittävä poikarakkautta. Osmannien sotilaallinen menestyskin saa selityksensä. Houkutus pukeutua naiseksi avaa kuitenkin aivan uusia näköaloja: olo ei olekaan saatanallinen, päinvastoin. Moniselitteinen meddah valahduttaa sisimmästään runon ja vihjailee kertovansa Seküre -paran tarinan, mutta naamioi sen sittenkin onnettomaksi rakkaustarinaksi, joka tapahtuu aivan muille ihmisille. Ilmeisesti hän käyttää tehokkaasti hyväkseen kuulemansa juorut ja uutiset ja muokkaa shownsa niiden pohjalta kabareetaiteilijan tavoin.
Kuolema käy kahvilassaEsitys kuitenkin keskeytyy väkivaltaisesti, kun erzurumilaiset kiihkoilijat tunkeutuvat kahvilaan. Sekä Kara seurueineen että Perhonen seisovat vähän sivummalla, mutta näkevät miten ihmisiä hakataan ja koko paikka tuhotaan soihtujen valossa. Janitsaarien tultua paikalle mellakoitsijat pakenevat ja Perhonen menee sisään. Hän löytää rikottujen tavaroiden sekamelskan joukosta verisiä ruumiita, ja Karan saapuessa miehet tunnistavat yhdessä kuolleen meddahin. Vanha mies on saanut kalliisti maksaa rohkeat puheensa. Meille ei kerrota mihin Seküre ja pojat ynnä muu porukka joutuvat, Esterhän sai saattajan jo edellisessä jaksossa. Nyt ei rouvaa kuitenkaan jätetty ihan ilman turvamiehiä: kaipa he sieltä jonnekin rauhallisempaan paikkaan selviävät. Jos vaikka parturin luo sinne vanhalle kotikadulle?
Perhonen heittäytyy hankalaksiKara etsii turhaan kuvia ja työvälineitä sekasorron keskeltä; pian miehet poistuvat takakautta. Äkkiä Kara vaatii tikarilla uhaten pääsyä tutkimaan myös Perhosen koti. Kovaäänisellä puheella tämä varoittaa kaunista vaimoaan jo taloa lähestyttäessä, nielee kiukkunsa kotirauhan rikkomisesta, juttelee niitä näitä kuvantekemisestä yleensä ja Eno efendin kirjahankkeesta erityisesti. Kara kertoo mestari Osmanin mietteistä aarrekammiossa, ja Perhonen hiukan loukkaantuu itseensä kohdistuneesta kritiikistä. Vieraanvaraisuuden varjolla hän käy hakemassa viereisestä huoneesta aseen ja yllättää Karan helposti painaen hänet alleen lattialle. Kummallisessa kohtauksessa on niin kaunaa, voimankäyttöä kuin erotiikkaakin, mutta lopulta tilanne purkautuu. Perhonenkin uskoo, että mestari Osman on tarvittaessa kykenevä uhraamaan heidät kaikki, mutta hän epäilee myös Haikaran ja Oliivin vehkeilleen yhdessä muita vastaan.
Oliivi ei ole kotonaMiehet lähtevät nyt yhdessä tutkimaan Oliivin kotia, mutta isäntä ei ole kotona. Sekasorron yhä vallitessa taloon on helppo murtautua, mutta mitään kovin merkittävää ei löydy. Kaikessa on jonkinlainen rappion tuntu, Oliivi ei välitä tavaroistaan nautiskelija-Perhosen tavoin. Perhosen mielestä ilmiselvä murhaajan koti, mutta Karan mielestä Oliivi ei vain osaa olla onnellinen. Arkun pohjalta löytyvät kahvilan seinällä olleet kuvat, Perhonen pystyy myös kertomaan niiden tekemisestä ja tunnistaa oman työnsä, mutta ei ratkaisevan hevoskuvan tekijää. On siis lähdettävä seuraavaksi Haikaran luo: hän on ollut ahkerin kahvilassakävijä.
Haikara pukeutuu haarniskaanHaikara onkin kotona, ja pystyy tunnistamaan kuvien tekijät. Hevoskuva on Oliivin loistavaa työtä, samoin dervissit. Oliivia Haikara pitää myös todennäköisenä Siron murhaajana, mahdollisesti yhdessä kahvilanpitäjän kanssa. Sen sijaan hän uskoo erzurumilaisten tappaneen Enon, vaikka meille lukijoille onkin selvää, että sama mies oli asialla molemmissa tapauksissa. Hämäystä vai viattoman puhetta? Haikara on ovela, eikä paljasta omia korttejaan, vaikka pohtiikin toisten salaisia motiiveja. Hän tavoittelee ateljeen johtajuutta, ja suojautuu ihan konkreettisesti pukeutumalla Perhosen pyynnöstä sotavarusteisiinsa. Sen jälkeen hän uskaltaa asettua selvästi Karan leiriin ja puolustaa Enon kirjahanketta ja realismia taiteessa. Tunteellinen ja vanhalle mestarilleen uskollinen Perhonen vimmastuu ja alkaa hosua tikarin kanssa. Haikara puolustautuu kuitenkin helposti ja selittää, että heidän on nyt yhdistettävä voimansa ja löydettävä Oliivi. Ehkäpä kaikki onkin suurta erehdystä, ehkä miniatyyritaiteen uusi kukoistus odott aa edessäpäin...ehkä kuu on vihreätä juustoa! Tulipalojen dramaattisesti valaisemassa yössä lähdetään kohti hylättyä dervissiluostaria, josta Haikara arvelee Oliivin löytyvän. Siellä olemme tavanneet myös ahdistuneen murhaajamme jo aikaisemmin. Alkaa sataa, koirat haukkuvat, ystävällinen setä varoittelee pahoista hengistä ja kummituksista. Ikkunan takana on rukoukseen syventynyt pelottava varjo.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050708 (20050708)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk