19 Karan matka mutkistuu
Mestari Osman hybriksen vallassaVanhan mestarin näkö häviää vähitellen kallisarvoisten tuntien huvetessa, mutta hän on ratkaisunsa tehnyt. Jonkinlaisen vimman vallassa hän jatkaa kuvien katselua, vaikka suurennuslasistakaan ei ole paljon hyötyä. Karalle alkaa valjeta, mitä on tapahtunut, kun hän näkee neulan märän kärjen ja Osmanin oudon käyttäytymisen. Kara onnistuu kähveltämään neulan ja vaeltaa taas Sekürea kaivaten jatkamaan toivotonta selailuaan. Aivan sattumalta hänen käteensä osuu kuva hevosesta, jolla on outo turpa! Juoksujalkaa hän palaa mestari Osmanin luo, joka pinnistäen pystyy näkökykynsä rippeiden, suurennuslasin ja Karan kuvauksen perusteella päättelemään, että kuva esittää hevosta, jonka sieraimet on leikattu mongolialaisten ikiaikaiseen tapaan. Myös kirjan kiinalaisvaikutteet ja saatanankuvat kertovat mongolivaikutteista. Mestari pystyy kuitenkin myös päättelemään, että Enon kirjan hevoskuva on piirretty Heratin vanhojen mestarien tyylillä, joten idea on sitä kautta saatu ja kenties alitajuinen. Vuorenvarmasti hän julistaa, että hevoskuvat on tehnyt Oliivi, mutta murhaaja on silti Haikara. Näinkö hän siis käyttelee pimeydessään "Jumalan oikeamielisyyttä" omien mieltymystensä suuntaisesti?
Ratkaisun avaimetKara on ymmällään. Mestari Osman on paljastanut, että ateljeella on tyyli, vaikkei miniatyristillä sitä suvaittaisikaan. Itse hän on perinteitä kunnioittavan osmanien tyylin luoja, mahtimies, joka osaa pitää langat käsissään loppuun asti. Voisiko hän olla jopa murhaaja? Kara oivaltaa, että joka tapauksessa mestaria eivät elävien murheet kiinnosta, hän on päättänyt jäädä aarrekammioon sulautuakseen lempikuvansa maailmankaikkeuteen sokeudessa tai kuolemassa. Elämä kutsuu Karaa voimakkaasti, ja iltarukouksen aikaan hän onnistuukin pääsemään ulos töyhtöneula alushousuihin piilotettuna. Hänellä on nyt mahdollisen murhaajan nimi, ehkä jopa useampikin... Kotikadulla on kuitenkin oudon hiljaista, talo on tyhjä. Etsittyään kaikkialta Kara laittaa sapelin vyöhönsä rauhoittuakseen, ja lähtee hakemaan perhettään voidakseen kertoa uutisensa. Missä Seküre on?
Aina avulias EsterJärkevää kyllä, Kara suuntaa suoraan keskeyttämään asioista parhaiten perillä olevan tahon linssikeiton hämmentelyn. Ester komentaa sukkelaan ukkonsa kauhanvarteen, vaihtaa kaupunkihynttyisiin ja lähtee Karalle avuksi. Hän ei kysele, vaan kokeilee kepillä jäätä. Kenties alkuperäinen aviomies on sittenkin palannut? Ei sentään, mutta kun selviää, että talo on tyhjä, on Esterillä heti uusi teoria: Hasan on ollut asialla. Hän on kuullut Sevketin karanneen kotoa ukin ja sedän luo, ja kuljettanut taas muutaman kirjeenkin. Lukutaidon puuttuessakin vankka ihmistuntemus on paljastanut eukolle missä mennään. Ensin käydään kuitenkin hakemassa apujoukkoja. Parturin ja hänen apupoikansa lisäksi pari kolme muutakin kirvein tai sapelein varustautunutta miestä liittyy seurueeseen. Esteriä hirvittää. Ei näin pitäisi julkisesti kulkea, mutta ilta onneksi pimenee.
Oven avaamisen ongelmaHasanin talon nurkalla päivystävä tataarikerjäläinen olisi Esterin mukaan hyvä tietolähde, mutta tämä on niin ruokoton puheissaan, että pieleen menee. Saadaan kuitenkin tietää, ettei Hasan itse ole kotona. Kara ei voi noin vain marssia sisään, etikettiä on ilmeisesti noudatettava. Hän kirjoittaa kirjeen, jonka Ester vie talon isännälle. Ester saa sillä välin tilaisuuden puhua kahden kesken Seküren kanssa täyttääkseen omissa tiedoissaan vielä olevat aukot. Esterkin tajuaa nyt, että Seküren toimia ohjaa ennen kaikkea halu löytää isä pojilleen, ei niinkään miestä itselleen. Taaskin hän asettaa liudan ehtoja Kara-paralle. Appiukko ei anna lupaa viedä miniäänsä, varsinkaan kun huhut ovat kertoneet vanhemman pojan mahdollisesta paluusta. Sevket suhtautuu koko asiaan oikein nurjamielisesti, Seküre ei uskalla tehdä päätöstä Hasanin koston pelossa. Seuraa pikaneuvottelu pihalla, Ester junailee asioita suvereenisti. Seküre pakoilee vastuuta ja yrittää selvitä kaikesta itkemällä tartuttaen itkunsa muihinkin naisiin. Esterkään ei uskalla avata ovea ulkona ryskyttäville Karan miehille. Väkisin he eivät taas oikein voi sisään tulla, sillä etiketin mukaan se tietäisi verikostoa. Esteriä jo kyllästyttää, hän näkee Seküren laskelmoinnin ja haluaisi eroon koko jutusta. Lopulta ratkaisu löytyy: pikku Orhan voi avata oven, hänhän haluaa kotiin. Sevketkin saadaan lahjomalla mukaan. Ihan sopuisasti appiukkokin hyvästelee, päästiin sopuratkaisuun.
Levottomuuksia kaupungillaVaellus läpi öisen kaupungin laitakatujen on täynnä pahoja enteitä. Voiko tämä päättyä hyvin? Ester on loukkaantunut Sekürelle, pojat ovat ristiriitaisissa tunnelmissa, rakkaus on tipotiessään. Pimeässä kylmässä yössä saa pelätä Hasanin lisäksi vartijoita, roistoja ja uskonkiihkoilijoita. Metelöivä väkijoukko kantaa tavaroita ulos kahvilasta, joka taitaa olla se ennestään tuntemamme. Verikin jo virtaa, sapelit ja halot ovat jo puhuneet. Ester lähetetään kotiin, Kara onkin viemässä joukkoaan uuteen turvapaikkaan. Kävelevä tietotoimistomme joutuu nyt uutispimentoon.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050707 (20050707)
o 
o AJK kotisivu
o Pamuk