Pirkko Koskela
13 Murhatutkimus käynnistyy lopulta

Pamuk: Nimeni on Punainen

 

Enon taivasmatka

Eno efendi on päässyt tarkastelemaan omia hautajaisiaan oikein aitiopaikalta: hän on Berzahissa, jonkinlaisessa välitilassa, joka on vapaa ajan ja paikan kahleista. Hän tarkkailee hyvillä mielin paikalle kokoontuvaa vallasväkeä, kertoohan joukon mittavuus hänen elämäntyönsä arvostuksesta. Liki levollisin mielin hän katselee myös murhaajaansa, mutta toivoo toki tämän kiinniottamista ja rangaistusta tehdyistä rikoksista. Onpa hänellä aikaa silmäistä Seküren suruakin, jota hän pitää tarpeettomana. Pika-avioliittoa, jonka solmimisessa hänen ruumistaan käytettiin varsin häikäilemättä hyväksi, Eno ei vaivaudu lainkaan kommentoimaan - sen sijaan häntä kyllä kiinnostaa kymmeniä vuosia aikaisemmin kadonneen vyön kohtalo. Eno leikkii uusilla kyvyillään kuin pikkupoika uudella lelulla.

Tämä mielentyyneys on tulosta pikakäynnistä islamilaisen taivaan korkeimmissa sfääreissä valon enkeleiden saattelemana. Enon hämmästykseksi kaikki käy aivan kuten kirjoissa on kuvattu, vain värien loisto ylittää hänen maalliset kokemuksensa. Itse kaikkivaltiaskin ilmestyy värinä, joka on - kuinka ollakaan - kaiken kattava punainen. Hätkähdyttävän nopeaan tahtiin Eno joutuu lähes ekstaasiin, tunnustaa syntinsä, saa tietää elämän tarkoituksen (jos vain saisi selvää) ja passitetaan Berzahiin odottelemaan tuomiopäivää. Hän ei kaipaa takaisin elämään, joka oli sielulle kuin liian ahdas vaate.

 

Mestari Osmanin asiantuntemus

Myös pitkä, laiha ja lyhytpinnainen mestari Osman osallistuu hautajaisiin. Täytyy vain ihailla hänen itseironiaansa ja laajaa elämänkokemustaan, vaikka hän tosielämässä tavattuna saattaisikin olla aika rasittava besserwissertyyppi. Enoa hän pitää typeryksenä, eikä mikään ole enää niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ainoan poikkeuksen muodostavat lapset, mutta onneksi voi myös muistella entisaikojen onnenhetkiä ja katsella vanhojen mestareiden ihmeellisiä töitä. Ei mestari Osman minusta kovin nöyrältä vaikuta, vaikka väittääkin sen tekevän elämän helpommaksi. Kyyniseltä pikemminkin.

Ateljeen rauha rikkoutuu vähän myöhemmin, kun sulttaanin lähetti hakee mestarin hoviin. Matkalla tämä näkee koko maailman kuvina ja vertailee kulkiessaan erilaisia näkemyksiä. Mestari Osmanilla on tarkka havaintokyky ja erittelevä mieli, mutta hän on perinteelle tiukasti uskollinen. Perillä odottaa kuulustelu, joka kuulusteltavan helpotukseksi tapahtuu ystävällisessä sävyssä, kidutusta käyttämättä. Korkea-arvoiset kuulustelijat selostavat lyhyesti tilanteen ja sulttaanin tahdon. Murhaajan henkilöllisyys on saatava selville, mutta kirjan valmistuminen on sittenkin ensisijaista. Kateissa oleva kuva voisi olla ratkaisun avain, jos se löytyisi jonkun asunnosta. Mestari Osman ei myönnä tietävänsä mitään, ei ehkä kovin paljon tiedäkään. Hän kuitenkin tuntee nuorempien miniatyristien työskentelytavat ja kynänjäljen, ja tuntuu myös olevan heihin vilpittömästi kiintynyt. Taitavasti kuulustelijat väläyttelevät kidutuksen mahdollisuutta ja ilmoittavat lupapuolen olevan kunnossa. Mestari Osman suostuu yhteistyöhön suojel lakseen rakkaita miniatyristejään, vaikka ei arvostakaan heidän uusia kuviaan saatuaan ne suurennuslasinsa alle. Kara joutaisi sen sijaan hänen mielestään hyvin kidutettavaksi! Lukija on kyllä tässä kohtaa eri mieltä. Kappale loppuu upeasti sulttaanin astuessa huoneeseen.

 

Ester ei jouda jouten olemaan

Ester operoi aivan toisenlaisella tasolla. Itkettyään kyllikseen muiden itkevien kanssa ja ahmittuaan vatsansa täyteen hautajaisherkkuja hän livahtaa keittiöön pyytämään vettä ja lisätietoja Hayriyeltä. Kaikki ei sittenkään ole mennyt täydestä, Ester vihjailee kaupungillakin jo puhuttavan kaikenlaista. Kuin kissat nämä naisihmiset kiertelevät ja kaartelevat asiaa tarkkaillen toistensa ilmeitä ja eleitä. Puhutaan rivien välissäkin. Sekürekin saapuu paikalle, jolloin valtasuhteet muuttuvat. Ester saa uuden toimeksiannon: on selvitettävä miksi Siro efendin leski ei ole lähettänyt surunvalitteluhalvaa, kuten asiaan kuuluisi.

Ester tarttuu toimeen ammattirutiinilla, jakelee lohdutusta, tarkkailee ympäristöä jo matkankin aikana, välttää häiritseviä tekijöitä (kuten hääonnesta hetkellisesti nauttimaan ehtivää Karaa) ja ja ryhtyy heti hommiin perille päästyään. Pika-analyysin tulos: Kalbiye-rouva on jostain syystä kiukkuinen ja loukkaa Sekürea tahallaan. Miksi? Hän pitää Eno efendin hullua kirjahanketta syynä miehensä kuolemaan ja kantaa siksi kaunaa. Suru on toki aitoa, ja Ester päättää hajamielisesti etsiä tällekin leskelle uuden miehen. Tärkeät asiat kuitenkin ensin: Seküren etujen ajaminen on kaikin puolin kannattavampaa, siispä sovintoa hieromaan. Muutama uusi tiedonjyvä kierähtää samalla esiin: Siro kävi viimeisenä iltanaan ensi Enon luona, ja ehkä hän sittenkin alkoi jo vähän viehättyä uudenlaisista kuvista. Leski on löytänyt vainajan taskusta epäselviä ja kiireessä tehtyjä hevosten kuvia - vai olisiko paperi jonkinlainen todistuskappale jotakin miniatyristiä vastaan? Ester yrittää saada paperin haltuunsa, mutta ei se niin vai n käy. Kalbiye sanoo jyrkästi, että tulkoon Seküre itse hakemaan, jos sen haluaa. Valtapeliä taaskin?

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050526 (20050526) o  SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk