08 Oikuttelevat vaan ei hupsut
Hyväsydäminen joskin kovapintainen herkkusuuEster hoitelee sujuvasti bisneksiään. Ei tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen hänen avittamansa naimakauppa. Hajamielisten ammattitaitoa ylläpitävien huomioiden teon ohella hän jaksaa kuitenkin myös kiinnostua asiakkaistaan ja välittää heistä ihan oikeasti. Ester käyttää hyväkseen Hasanin lukutaitoa vaikka lähinnä halveksii miestä itseään, eikä katso Karan mahdollisuuksien kärsivän, vaikka kilpakosija saakin tietää kaiken. Helläsydämisenä hän kuitenkin on tunnistavinaan Hasanin kiukuttelun alta oikean rakkauden, ja tuntee siksi sääliä samalla kun vasten tahtoaankin ihailee miehen älykkyyttä. Sympatiat ovat kuitenkin Karan puolella, tämänhän Seküre tuntuu haluavan. Tosin Kara on ihan liiaksi asti rakastunut, se voi olla paha. Hyväsydäminen eukko toivoo vain onnea kaikille tyttösilleen - ja onhan siitä pitkän päälle etua myös hänelle itselleen.Ulkopuolisille Ester osaa olla hyvinkin tyly. Osansa saavat niin sokea
tataarikerjäläinen kuin Karan utelias vuokraemäntäkin.
Heitä voi huijata sumeilematta ja keskittyä saamaan onnenmurusia
itselleenkin, kun rakastunut mies lukee kaipaamaansa kirjettä. Siitähän
tunneroihu tietenkin vain yltyy: nyt Kara uskaltaa jo ehdottaa tapaamista
autiotalossa, kuten takaisin Hasanin luokse kipittävä Ester pian
saa tietää. On siinä sompailemista! Hasan on tietenkin raivoissaan,
molemmat näkevät kirjeenvaihdosta myös kaikki ne asiat,
joita ei sanota. Ester ihan säikähtää, turhautuneesta
miehestä on tulossa julma! Onneksi hän voi kohta rauhoitella
hermojaan entisen asiakkaansa tarjoamien herkkuruokien äärellä.
Äiti, tytär, emäntä, vaimo, käly, rakastajatarSeküre häilyy eri rooliensa välillä. Hermostunut odotus päättyy, kun Ester lopulta saapuu kirjenyytteineen. Kylläinen kirjeenkantaja jaksaa vielä siemailla antaumuksellisesti lasillisen ruususorbettia samalla kun Seküre kiireesti lukee molemmat kirjeet. Hän ei oikein luota Esteriin, eikä palvelijattareensa Hayriyeen myöskään, mutta itseluottamuskin rakoilee. Nyt on pää pidettävä kylmänä! Hän ei lähettä mitään vastauksia Esterin mukana, koska aavistaa Hasanin näkevän kirjeet. Sen sijaan hän lahjoo vastahakoisia pikkupoikiaan kuriireiksi vakoiltuaan ensin komeana pitämäänsä Karaa tirkistysreiästä eroottisten haaveiden säestyksellä. Pukeutumiseenkin pitäisi satsata: suvun naisten perintöhienoudet pääsevät päivänvaloon, mutta valinta on vaikea. Virittyneessä tilassaan hän yllättäen myöntää rakastavansa myös Hasania: yksinäisen naisihmisen on kai niin helppo rakastua rakkauteen. Myös raadolta haisevat (pahaenteistä: ruton vuosisata on ovella!) pikkupojat saavat suukkoja ja halauksia, jotka äkisti kääntyvät korvapu usteiksi ja kyyneliksi. Mikään ei tunnu sujuvan oikein.Tunnekuohustaan huolimatta Seküre on kuitenkin myös taitava
juonittelija. Hän osaa manipuloida poikiaan toteuttamaan toiveitaan
herkkulahjuksin ja valkoisin valhein, isään taas tepsivät
kalakeitto ja uniksi verhotut toiveet, jotka toistettuina rupeavat tuntumaan
tosilta. Kadonnutta aviomiestä kuopataan nyt toden teolla, myös
Seküren omissa fantasioissa. Ei se nyt niin häävi mies ollutkaan,
kyllä tämä on paremmin varustettu...
Kohtaaminen autiotalossaSujuvasti tarina etenee koukeroistaan huolimatta. Seküre saa siis kirjelapun lähetetyksi, patistaa pojat Hayriyen kanssa satamaan kalanostoon, pukeutuu kiireesti ja livahtaa isälleen kertomatta jo Karan edeltä ulos lumisateeseen ja hirtetyn juutalaisen puutarhaan. Paikalla on siis historia ja talon jokainen rasahdus tuntuu pahaenteiseltä. Seküre muistaa ravistuksissaankin asettua Karan saapuessa huolellisesti sellaiseen paikkaan, että valo lankeaa häneen edullisesti ikkuna-aukosta. Dramatiikkaa ei puutu myöskään hunnun laskusta maanittelujen jälkeen. Kara taas luottaa sanan voimaan, ja tulos on hunajaakin makeampi. Hetken Pamukinkin kirjoitus soljuu huuman vallassa, mutta sitten palataan realismin maailmaan. Tämä ensimmäinen varsinainen seksikohtaus on aika hauska. Kahden lapsen äidin ja maailmaa nähneen aikamiehen on ilmeisesti kuitenkin mahdotonta pysytellä teinirakkauden sfääreissä. Ei se kyllä aina tahdo teineiltäkään kovin hyvin sujua. Tässä tapauksessa hurma vaihtuu huutoon: pientä rajaa! Mitähän se Kara nyt ehdottelee?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050418 (20050418) o 
o AJK kotisivu o Pamuk