07 Kuun pimeä puoli
Juonikas Eno efendiKara on edelleen toisella vierailullaan Eno efendin luona. Käy ilmi, että hänen halutaan kirjoittavan tarinat jo hyvin pitkälti valmiina oleviin kuviin. Islamilaisessa maailmassa kun ei näköjään kerta kaikkiaan voi olla kuvaa ilman tarinaa, vaikka Eno kenties onkin oivaltanut, että asia voisi olla toisinkin. Sulttaani taas on tullut mukaan rahoittajaksi, osittain huiputettuna uskomaan uudenlaisten kuvien maagisiin mahdollisuuksiin vallan ja voiman symboleina. Karaa kosiskellaan mukaan Seküren toimiessa houkutuslintuna. Eno on aika kyyninen veikko. Hän kertoo hankkeesta vähän kerrallaan, pelottelee ja houkuttelee tarkan suunnitelman mukaisesti, kuten on kohdellut myös taiteilijoitaan. Kukaan muu ei hänen lisäkseen tunnu tietävän kaikkea tietämisen arvoista, ja kaiken hän myös huomaa, vaikkei sitä kerro. Mikähän mahtaa olla tuo merkillinen "viimeinen kuva"? Enon muotokuvako?Kara aistit viritettyinäKara kuuntelee kyllä, mutta hänen tarkkaavaisuutensa on toisaalla. Seküren läsnäolo tuntuu kaikkialla, vaikka häntä ei näy. Tyhjäkin kirjelappu käy lemmenviestistä, kaukainen nauru on musiikkia korville, omat ajatuksetkin kiihottavat. Perspektiivi ei nyt innosta yhtä voimallisesti, mutta esikoispojan kanssa tehty ammoniakkihuuruinen tutkimusretki autiotaloon saa hänet tajuamaan, että tytön saadakseen hänen on tehtävä mitä isä toivoo. Niinhän satuprinssienkin on aina toimittava. Tässä tapauksessa on vielä pari pikkuprinssiäkin tulossa kaupanpäällisiksi. Mutta onko tehtävä yhtä mahdoton kuin kultajyvän esiinseulominen viljakasasta? - Kara tarkastelee palattuaan kuvia uudella mielenkiinnolla. Miniatyristien ei ole ollut ihan helppoa irrottautua perinteestä edes hyvää korvausta vastaan, mutta yritetty on.Rauhaton murhaajaIllan hämärtyessä murhaaja joutuu taas kerran keskeyttämään työnsä synnintunnon painamana. Rukouskutsu saa hänet pelkäämään tuomiopäivän piinaa, islamilainen rukoushan on puhdistautumisriitti. Katu kutsuu rauhatonta kulkijaa, käytöstä poistettu luostari on hänen turvapaikkansa. Kun ei voi rukoilla, voi ainakin siivota! Samalla on hyvä sepitellä teolleen oikeutusta. Siro oli katala parjaaja, joka vaaransi kaikkien hyvinvoinnin. Tätäkin miniatyristiä Eno on käyttänyt hyväkseen paljastamatta kaikkia korttejaan. Hän on selvästikin joutunut maalaamaan taustaharjoitelmia siihen suureen viimeiseen kuvaan, mutta ei oikein ymmärrä miksi. Hän kulkeutuu huomaamattaan Enon kotikadulle ja näkee Karan poistuvan talosta. Varjojen turvin hän lähtee seuraamaan miestä mustasukkaisena ja raivoissaan, koska kokee tämän kilpailijakseen kaikissa suhteissa. Kunnon luuserin tapaan hän katsoo jo hävinneensä pelin ja on vähällä tarttua uuteen kivenmurikkaan. Ei siis mikään itsevarma mestari - ja kovin on äkkipikainen. Vielä kuitenkin itsehillinnän kuori pitää, ja vaellus jatkuu koko ajan mosaiikkimaisesti rakentuvan kaupungin sokkeloissa.Raakkikuva kuolemasta?Sitten ollaan taas kapakassa. Tarinankertojalla on nyt kuva kuolemasta, ja yleisö on kauhuissaan. Ilmeisesti kahvila on nimen omaan miniatyristien suosima, ja he myyvät raakkikuviaan tarinankertojalle jutunjuureksi. Aika uskaliasta minusta, kun kysymyksessä kuitenkin ovat tiukasti salaisena pidetyn hankkeen harjoitelmat. Olenkohan kuitenkin ymmärtänyt väärin? Tai onko tässä jotenkin kaksi aikatasoa? Onko sulttaanin kirja kokenut vallanvaihdoksen myötä alennustilan ja joutunut revittynä maailman turuille??? En tosiaankaan oikein ymmärrä. Kuvittelen kuitenkin, että tämä kuoleman kuva ei ole se Enon Karalle esittelemä mestarillinen Perhosen tekemä työ, vaan kenties jonkun muun yritelmä samasta aiheesta. Ehkä sittenkin niin perinteinen tyyliltään, että sen uskalsi myydä, vaikka aihe onkin shokeeraava... Ja mistä tämä meddah tietää kaiken: miten Eno sai nuoren miniatyristin taitavasti puhutuksi ympäri, miten saamme seurata hänen koukkuun joutumistaan melkein reaaliajassa? Ja istuuko tuo mies tosiaan siellä yleisön joukossa kuuntelemassa? Mekö se yleisö kuitenkin olemme? Ja onko Haikara murhaaja - ja myös näiden kuvien tekijä, yön rauhaton kulkija? 1. Viime lukujaksossa juuri hänet mainittiin rahan kuvan tekijäksi. 2. Hän käytti aikaisemmin samaa vertausta veitsellä halkaistusta talosta kuin murhaaja tässä lukujaksossa. 3. Esittäytyessään ja tarinoissaan hän oli ehdottomasti pidättyväisin eikä kertonut juuri mitään itsestään. Onko muita teorioita?
|
||
PalautettaAsta Manner: Haikarako murhaaja
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050414 (20050410) o 
o AJK kotisivu o Pamuk