Koskela Pirkko 
05 Kiinnostavia kuvioita

Pamuk: Nimeni on Punainen

Perinteelle uskollinen Oliivi

Kolmas miniatyyrimaalari odottaa tärkeitä vieraita, mutta tulija onkin vain Kara, jo unohtunut vanha tuttava. Intialaisten businessmatka osoittaa islamilaisen maailman olleen jo tuolloin kiinteissä sisäisissä vuorovaikutussuhteissa: tieto, taito, tavara ja ihmiset kulkivat tuhansien kilometrien päähän tarvittaessa. Oliivin kunnianhimo on ammatillista, hän pyrkii rikastumisen sijasta kehittymään entisajan parhaimpien mestarien veroiseksi ja haluaa osallistua maanpiirin hienoimman julkaisun tekemiseen. Hän ei suinkaan pyri tyylillisiin uudistuksiin, vaan haluaa "nähdä Jumalan pimeyteen", kuvata asiat sellaisina kuin ne voi nähdä sokean sisäisin silmin tai seitsenvuotiaan älykkään poikalapsen akateemisista selityksistä vapain mielin. Tämähän se vasta vallankumouksellista onkin! Hän ei nöyrry oman sulttaaninsa mahdin edessä, vaan ymmärtää, että vallan vaihtuessa vallan symbolitkin kierrätetään ja uudistetaan. Siksi hän on valmis palvelemaan myös vierasta herraa taiteellisten päämäärien pyhittäessä keinot. Itsestään Oliivi ei kerro mitään, mutta ymmärtää kyllä Karan tutkivan katseen merkityksen. Uutinen Siro efendin ruumiin löytymisestä saapuu kappaleen lopussa hautajaiskutsun kanssa aiheuttaen lievää kauhistusta. 

Mutta kenelle Oliivi oikein puhuu: "Te joiden korviin ääneni tästä kirjasta kantautuu, olette paljon lähempänä Jumalaa kuin tämä kurja likainen maailmamme…"??? 
 
 

Neuvokas Ester

Kovin on toisenlainen tyyppi tämä kielevä kirjeenkantajamme. Valpas ja neuvokas hän kyllä on käytännön toiminnan tasolla. Esterillä on monta rautaa tulessa: hän hoitelee niin Karan kuin lankomies-Hasaninkin kirjeenvaihtoa Seküren kanssa, ja ilmeisesti vielä muidenkin. Myös joku miniatyristeistä taitaa kosiskella Eno efendin kaunista tytärtä työnantajansa tietämättä. Aikamoista taiteilemista eukon työ vaatii, varsinkin kun hän vielä paljastaa ainakin Hasanille missä mennään: tämä kun on se lähtevän ja nyt myös saapuvan postin ääneenlukija. Happamia ovat pihlajanmarjat tämän ketun mielestä: Karan kaunotyyli on Hasanin mielestä pelkkää plagiointia, vaikka Ester on ihastuksissaan. Hapan ja ummehtunut on myös vanhanpojan ankea asumus, eivätkä Esterin hupsutukset jaksa naurattaa. Jostain syystä mies on kuitenkin alkanut hiljattain vaurastua, miksiköhän? Esteristä se on hyvä asia, mutta muuten hänen sympatiansa taitavat olla Karan puolella: hänen tavoitteenaan on ennen muuta saada Seküre onnellisesti uusiin naimisiin, kuten niin monet Istanbulin tytöt ennen häntä, kierosilmäiset ja rujot mukaanlukien. Tyttö saa tietysti itse päättää, mutta kyllä Ester mielellään antaa hyviä neuvoja…hän on kaikessa mukana, vaikka silti jotenkin ulkopuolinen - ikään kuin hänen tietämisillään ei olisi todella väliä, vaikka hän onkin vaikutusvaltainen omalla tavallaan. Ehkäpä häntä aliarvioidaan, lukutaidottomuus ja vieraat tavat hämäävät. 
 
 

Impulsiivinen vaan ei tyhmä Seküre

Seküre ei itse oikein tiedä mitä ajattelisi, mutta ehkäpä hän sittenkin teeskentelee avuttomampaa kuin onkaan. Hän ei paljasta kaikkia korttejaan Esterille, ei isälleen - eikä edes lukijalle, vaikka jotain välillä lipsahtaakin. Karan kirje tekee kyllä häneen vaikutuksen aiheuttaen ihan fyysisiä reaktioita. Kosketuksen nälkäänsä hän saa lohdutusta pikku Orhanilta, joka on selvästikin äidin kulta, niin kuin kuopus usein on. Äidin ja lapsen suhdetta kuvataan hienosti. Isän ja tyttären kohtaaminen sujuu hiukan laskelmoivan tuntuisesti puolin ja toisin: toivomus puetaan unennäöstä kertomisen muotoon, naimisiinmenoajatus vaihtuu erohankkeeksi isän räpyteltyä aikansa silmiään merkitsevästi, yhteiseen kirjahankkeeseenkin vedotaan verhotusti. Mikä on Seküren rooli tässä kaikessa: onko isä kenties ajatellut hänet jonkinlaiseksi palkinnoksi kirjan valmistuttua? Seküre kimmastuu, kun asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla, mutta pitää suunsa ja vetäytyy seuraamaan kurpitsankeittoa isänsä näennäisesti kuuliaisena tyttärenä. Tämä keskustelu ei taatusti jää viimeiseksi tästä aiheesta! 

Olen ollut ymmärtävinäni, että islamilaisessa maailmassa naisen asema ei kuitenkaan välttämättä ole ihan niin huono, kuin täällä meillä helposti ajatellaan. Totta, kamalia asioita tapahtuu, mutta eivät nämä tämän kirjan naiset ainakaan mitään alistettuja hissukoita ole. Päinvastoin, heillä on selkeästi oma tahto - ja myös keinoja sen toteuttamiseen, ainakin yksityiselämässään.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pirkko Koskela ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050331 (20050331) o SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk