|
Meddah aloittaa viimeisen tarinansa pukeutumalla
Meddah aloittaa viimeisen tarinansa pukeutumalla naiseksi. Naisena tätä lukua lukee hymähdellen ja hämmästellen. Mieltä ei myöskään ylennä se, että vaikka tämä tarina kerrotaan viisisataa vuotta sitten, tarinan eräät ajatukset naisista ja miehistä kuuluvat vielä nykyäänkin joidenkin ryhmien ja ihmisten elämään. Meddahin viimeiseksi jäävä tarina kertoo rakkauden ihanuudesta. Vastakohta tämän aiheen ja väkivaltaisen kuoleman välillä on silmiinpistävä.
Ainakin murhaajan kiinnisaamista odottava lukija odottaa kuitenkin miniatyristien puheenvuoroja. Järjestys on tarinankerronnallisesti sopiva: ensin Perhonen, sitten Haikara ja vasta lopuksi Oliivi. Kara johtaa etsintää. Nyt täytyy löytää Enolta varastettu viimeinen kuva. Perhonen uhkaa ensin Karaa, mutta lähtee sitten hänen mukaansa etsintäretkelle. Perhosen silmissä siintää ateljeen johtajan paikka. Oliivin kotoa he ottavat mukaansa meddahin kuvat ja jatkavat sitten Haikaran luo.
Oliivin koti on likainen ja ankea verrattuna kahden muun miniatyristin koteihin. Haikara ja Perhonen käyvät kotietsinnän ja haarniskan esittelyn lomassa taasen keskustelua tyylistä ja siitä, miten Jumala näkee maailman ja miten miniatyristin pitäisi se nähdä.
Lopuksi miehet jatkavat matkaa raunioituneelle luostarille, koska arvelevat löytävänsä Oliivin sieltä. Mies onkin sisällä rukoilemassa.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk