|
Kara pohdiskelee surun ja muiden tunteiden
Kara pohdiskelee surun ja muiden tunteiden näyttämistä. Kovin tuntuu suomalaiselta tuo pohdiskelu: mitähän muut ajattelevat, jos eivät näe minun surevan. Suomalaisuuteen sopivaa on myös Karan halu paeta muiden äänekkäitä surunilmauksia. Pohdinta ei pitkään jatku, koska hovin lähetti hakee Karan. Kidutuskammiossa Kara toivoo parasta ja pelkää pahinta. Kidutus alkaakin, mutta loppuu lyhyeen. Karaa haluttiin koetella, sanoi mestari Osman. Olisi ollut kaikille osapuolille helppo ratkaisu, jos Kara olisi tunnustanut. Ehkä hovissa kuitenkin uumoillaan, että murhaaja on joku muu, koska nyt Kara saa tehtävän etsiä murhaaja. Mestari Osman on joutunut samaan liemeen. Elokuvallinen ratkaisu jälleen: etsikää murhaaja tai joudutte itse vastaamaan rikoksesta. Annetaan vielä aikarajakin, joka tehostaa jännitystä.
Osman alkaa, hieman vastentahtoisesti, tutkia kuvia. Hovineidon menetelmä aseenaan Kara ja Osman alkavat työn. Osmanin kokemus on tarpeen kuvien analysoimisessa, hän selvittää suhteellisen helposti, kuka mitäkin on piirtänyt. Hän myös tuntee miniatyristit hyvin, joten saamme kuvauksen jokaisesta. Tässä jaksossa lienee tarkalle lukijalle vihjeitä: mainitaan viikonpäivät, joista puhuttiin aiemminkin, kerrotaan luonteesta ja työskentelytavoista.
Tuntuu siltä, että kirjan tyyli on tässä vaiheessa esteenä lukuinnolle. Koulun loppu on käsillä, enkä ehdi keskittyä juuri muuhun. Tarina kyllä etenee, saavathan Kara ja Osman nyt hovilta virallisen tehtävän. Mestari Osmanin suulla kerrottujen tarinoiden ja luonnekuvausten koukeroisuus väsyttää. Tässä vaiheessa selkeä kronologinen kerronta olisi sopivan yksinkertaista minulle. Nyt en jaksa pohtia tarinoiden merkitystä. Täytynee palata tähän jaksoon myöhemmin, jos murhatutkimukset eivät näytä edistyvän, mitä hieman pelkään. Onhan kirjaa jäljellä vielä yli 200 sivua.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk