|
Häät on pidetty, ja talo hiljenee. Pojille esitellään "uusi isä" Hayrien rukousten saattelemana. Seküre käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kasvattaa poikia. Sevket varsinkin on omapäinen, ja keskustelu iltasadun luonteesta ja ukin luona käymisestä antaa ymmärtää, että poika vielä Enon ruumiin löytää. Sehän on suorastaan luonnonlaki, että se mikä kielletään (varsinkin ilman perusteluja), kiehtoo varmasti, ja kieltoa rikotaan.
Niin käy nytkin. Hasan saapuu yöllä riitelemään äkkinäisen avioliiton solmimisesta, kun Sevket ryntää pihalle ilmoittamaan Enon murhasta. Syyttely alkaa, ja ongelmia on odotettavissa. Dekkarina kirjaa lukevalle lukijalle kappale on jonkinlainen helpotus: vihdoin Enon kuolema on julkinen, ja murhan selvittäminen voi jatkua.
Hevonen puhuu
Paitsi että Pamuk vetäisee taas yllätyspuhujan: hevosen. Kuvasta on tietenkin kysymys, ja kuvistahan se pollekin jaarittelee. Se arvostelee kuvantekijöitä siitä, että he maalaavat hevosia katsomatta kunnolla oikeaa hevosta. Hevosen puheenvuoro kääntää päälaelleen mestarien puheet. Hevosen mielestä se vasta on Jumalan kanssa kilpailemista, kun maalari pyrkii maalaamaan hevosen niin kuin Jumala sen näkee. Hevosen puheet ovat kirjan mittaan jatkuneessa taidekeskustelussa vihdoin sellaisia, että suomalainenkin ne ymmärtää.
On mielenkiintoista huomata itsessään kulttuurin ja opetuksen sekä harrastelijataiteilijaäidin tyttärenä myös kasvatuksen tulokset. Ajattelen myös niitä omia opiskelijoitani, jotka tulevat erilaisen kuvakulttuurin maailmasta. Heillä on varmasti joskus aika paljon ihmettelemistä sekä taide- että mainoskuvissa, varsinkin kun tällaisten asioiden selittämiselle ei ole aikaa kotoutumiskoulutuksessa. Tosin Pamuk on kirjassaan selittänyt monella suulla kuvien tekemisen itämaista logiikkaa, eikä mene jakeluun, joten eivät opettajan selityksetkään varmaan opiskelijoihin helposti pure. Lieneekö tämän kappaleen tarkoitus tuoda keskusteluun uusi näkökulma? Edustaako hevonen muutosta? Jos aiempia kuvia on uskominen, tämäkin tarina kerrottiin kapakassa. Kertojamestari, vaikka onkin poliittisesti korrekti monissa mielipiteissään, tuo juttuihinsa myös vastustavia kommentteja Erzumin saarnaajan puheisiin.
Kuolema paljastetaan
Aamulla alkaa huuto ja ulvonta. Koko korttelin täytyy tällä kertaa saada kuulla Enon kuolemasta. Jos häät olivat teatteria, niin nyt alkavat sitten teatterihautajaiset. Kiire tietysti on, koska ruumis on pahan näköinen ja haiseva. Onneksi löytyy sokea typerys pesemään ruumis. Karan täytyy toimittaa asia vielä palatsiin. Ylieunukki vaikuttaa sympaattiselta, ja yllättäen Kara avautuu hänelle. Ehkä hänestä tuntuu hyvältä saada vastuu omilta harteiltaan: nyt on isoisempien aika ottaa ohjat käsiin. Ja jos palatsi vakuuttuu Karan puheista, ei Hasanin valituksilla ole enää merkitystä. Tosin vaikuttaa siltä, ettei ainakaan ylieunukkia kiinnosta Karan avioliitto. Kirja on nyt tärkeämpi. Kirjan takia palatsi ryhtyy tekemään Karan kanssa yhteistyötä.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk