Minna Torvinen-Artimo
11 Punainen puhuu, mutta mitä se sanoo?

• Avioliittojärjestelyjä ilman Esteriä
• Hoca-sana Hesarissa ja minityyrimaalausta telkkarissa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Punainen on väri eikä ihminen, mikä ei lopulta ollut enää yllätys. Jos kerran kolikko, niin miksei pelkkä värikin. Pamuk osaa asiansa. Värin tarinassa saamme jälleen rautaisannoksen tietoa. Olen flunssassa, joten lukeminenkin on hidasta, ja erityisesti Pamukin harrastamat luettelomaiset kohdat tuntuvat nyt raskailta. Uskon, että jos vastaava lista olisi suomalaisista tapahtumista ja kuvista, sitä olisi helpompi lukea. Tässä korostuu vieras kulttuuri, jonka Firdausit, Rustamit, shaahit ja muut vain soljuvat silmissä. Jotain olen kuitenkin jo oppinut: tiedän, keitä ovat Khusrau ja Shirini.

Kirjailijoiden tekemän taustatyön määrä on monesti huikea. Tässäkin katkelmassa Pamuk selostaa värin teon. Kappaleen lopussa taas sokeat mestarit keskustelevat. Apua! Johtuuko flunssasta vai mistä, mutta en saa tähän kappaleeseen mitään tolkkua. Enkä usko, että Pamuk on tämän kirjoittanut vain esitelläkseen tietojaan tarinoista ja maalaamisesta.

Avioliittojärjestelyjä ilman Esteriä

Seküre on yön tunteina kehittänyt ratkaisun ongelmaan. Hän kutsuu Karan hirtetyn juutalaisen taloon, jossa sanelee tälle ehtoja. Alan nyt uskoa Seküren hahmon päättäväisyyteen. Hän näyttää tietävän, mitä tahtoo. Aikaa on jutustella myös rakkauden olemuksesta. Kara saadaan vakuuttuneeksi avioliitosta, ja hän lähtee toimittamaan monimutkaiselta kuulostavaa operaatiota avioeron ja -liiton saamiseksi.

Kara kuvaa toimet meddahin kertoman, kuvitetun tarinan tavoin. (Kiitos Pirkolle meddah-sanan merkityksestä.) Pamukin kerronta on todella monipuolista. Tämäkin katkelma tuo uuden tavan kuvata tapahtumat. Samalla opimme tarinankerronnasta ja kuvituksesta.

Myös häät kuvataan hienosti. Nopeasti organisoidut juhlat noudattelevat kaiketi normaalia kaavaa hääkulkueineen ja syöminkineineen. Kara tuntee ruumiin hajun, mutta muut eivät sitä ymmärrä. Teatteriesitys huipentuu vihkimiseen, jossa todistajina ovat ystävä ja vanhus.

Tarina etenee nyt reippaasti. Lukijalle tulee mieleen useita kysymyksiä. Mitä sanovat Hasan ja entinen appi? Onnistuuko murhan peittely? Löytääkö Kara murhaajan vai joutuuko hän nukkumaan pitkiä aikoja eri vuoteessa kuin vaimonsa? Entä pojat? Molemmat mulkoilevat Karaa epäluuloisesti, onnistuuko Kara olemaan heille uusi isä? Ja entäpä murhaaja? Mitä hän sanoo tai tekee, kun paljastuu, että Enon kuolemaa on "siirretty"? Pian Enon kuolema julkistetaan, jonka jälkeen sulttaanikin saattaa alkaa kysellä kirjaansa.

Hoca-sana Hesarissa ja minityyrimaalausta telkkarissa

Täytyy tähän vielä mainita parin päivän takaisessa Hesarissa ollut kirjoitus turkkilaisesta pariskunnasta, joka sai lapsen hedelmällisyyshoitojen avulla. Ennen lääkäriä he olivat käyneet erilaisten uskonoppineiden luona hakemassa apua lapsettomuuteen. Näiden "oppineiden" keinot tosin kuulostivat varsin kummallisilta. Lehdessä käytettiin oppineista nimitystä hoca.

Lisäksi suosittelen aamuvirkuille sunnuntaisin ennen puolta päivää tulevaa islam-aiheista ohjelmasarjaa (nyt en muista nimeä), jossa asiantuntijana on "meidänkin" kirjaan lainatut Koraaninkatkelmat suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Viime sunnuntaina ohjelmassa näytettiin taidekoulua, jossa naiset kopioivat kirjoista miniatyyrikuvia. Tuntui tutulta. Ohjelmassa myös puhuttiin hiukan islamilaisesta taidekäsityksestä ja näytettiin upeita kalligrafiakoristeluja.

Palautetta 

Lähetä palautetta!