|
Jumalaapelkäävät eivät aiempien kertomusten valossa saisi tavoitella mainetta ja omaisuutta, mutta tapaamme tässä kolmannen miniatyristin, joka on mukana salainen kirja -projektissa. Hän havittelee pääsyä Intian sulttaani Akbarin hoviin. Eiköhän siellä ole odotettavissa ainakin palkkioita kauniiden kuvien tekemisestä. Vaikuttaa siltä, että miniatyristiemme joukossa useampia, jotka eivät pitäneet Siro efendin mielipiteistä.
Tarinoiden osuus tässä kirjassa on aika suuri, ainakin tähän mennessä. Mietin, ovatkohan kirjan tarinat Pamukin sepittämiä vai onko tällaisia tarinoita todella kerrottu suullisena perimätietona. Edelleenkään tarinat eivät oikein avaudu, mutta se ei haitanne. Voihan olla, ettei itämaiseen kulttuuriin perehtymätön pysty ymmärtämään tarinoiden vivahteita. Kyse on vähän samasta asiasta kuin suomen kielen sisu-sanan kääntämisestä. Mikään muunkielinen termi tai selitys ei tunnu aivan oikealta.
Nyt sain itse asiassa vastauksen edellisen jakson kysymykseeni: vanhat mestarit maalasivat kuvansa Jumalan muistoista. Kuvien tekemiseen liittyy siis erittäin vahvasti Jumalan läsnäolo. Tosin kyse on varmaan vain osasta kirjoja ja kuvia, ainakin luvussa mainittujen heratilaisten mestarien kuvat. Pyhän yhteyteen tuskin kuuluvat ne pokkarit ja pornokuvat, joista aiemmin oli puhe.
Tässä vaiheessa aloin kaivata karttaa, josta voisi vilkaista paikkojen nimiä ja etäisyyksiä. Lienevätkö nimet paljon muuttuneet? Kiitos muuten sanakirjasta: kunhan sinne kertyy enemmän sanojen selityksiä, printtaan sen varmasti kirjan väliin.
Rakkautta vai ei?
Ester kulkee taas hääräilemässä. On aika paksua, että hän kuljettaa kirjeitä kolmiodraaman osapuolten nähtäväksi. Tienestiä tietysti kertyy. Aluksi mietin, että Ester on outo valinta kirjan henkilöksi, mutta nyt huomaan, että hänhän on Seküren napanuora maailmalle. Vääräuskoisena hän näemmä saa kulkea kaupungilla kaupustelemassa ja kirjeitä kuljettamassa ja olla yhteydessä sekä miehiin että naisiin. Hän pääsee kuvaamaan meille monen muun henkilön tekosia, ja hänen suustaan kuulemme hauskoja kommentteja, kuten "rakkaus ei kiireessä kypsy" tai "olet alkanut hankkia rahaa - - Se tekee ihmisestä hyvän".
Tässä jaksossa alkavat Seküren mietteet olla minustakin ristiriitaisia (vrt. Tapion kommentti 3. jakson jälkeen). Rakkaudesta puhutaan, mutta minkälaista rakkautta se on, joka kirjeitse voi syttyä. Seküre pohtii tulevaisuuttaan siihen malliin, että mies olisi saatava elättämään hänet ja pojat isän kuoleman jälkeen. Isä ei kuitenkaan suunnitelmia hyväksy, jolloin Seküre paljastaa meille isän yölliset puuhastelut. Tosin orjattaren kanssa peuhaaminen ei kuulosta kovin pahalta, joten ihmettelenkin, miksi Seküre asian kertomista niin katuu.
Kirja?
Pikku hiljaa alan kaivata lisää tietoa salaperäisestä kirjasta, joka oli tässä luvussa "meidän kirja", siis Enon ja Seküren. Mikä osuus kirjaan voi olla naisella, joka ei pääse juuri kotinsa ulkopuolella liikkumaan ja joka ei ainakaan tähän astisen kerrotun perusteella piirrä tai maalaa? Kirjoittaa hän kyllä osaa.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk