Rongas Anne 
01 Moniääninen matka kulttuuriin ja rikokseen

Onpa kiehtova valinta tämä Nimeni on punainen. Innolla liityn lukupiiriin tutkimaan luettua ja tekstin takaisia maailmoita. Koska olen uusi tässä joukossa, laitoin toisaalle pienen esittelyn tätä varten: http://personal.inet.fi/private/anne.rongas/anne.html

Aloitus sieppaa heti mukaansa

Kuollut puhuu. Mitä tämä on? Missä ollaan? Mikä aika, kulttuuri? Vähitellen aika ja kulttuuri hahmottuvat. Ollaan Istanbulissa eli eletään aikaa jälkeen 1453, jolloin turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin kristityiltä. Näitä kohtalon hetkiä kuvaa muuten mainiosti Bysantin ortodoksien kannalta Mika Waltari kirjassaan Johannes Angelos. 

Kuollut, Siro efendi, kertoo olleensa miniatyyriateljeen paras kultaaja. Islamilaisessa maailmassa alkoi 1200-luvulla kukoistaa miniatyyritaide kirjojen kuvituksissa. Kultausta arvostettiin kuvissa, sillä kulta edusti hengen valoa ja symboloi tietoa. Periaatteessa elävien olentojen kuvaamista ei suvaittu, ei ainakaan uskonnollisissa kirjoissa eikä pyhissä rakennuksissa. Koraani ei tätä suoraan kiellä, mutta traditio on vahva. Siksi ornamentit ja kalligrafia ovat huippuunsa kehittyneitä taidemuotoja. Kasviaiheiden käyttö on ollut aina sallittua. Kirjassa pian ilmenee, että meneillään on suuri, salainen ja sallitun rajoja rikkova kuvitushanke, johon kuolema liittyy. 

 

Sanojen selitystä

Siro efendi viittaa (s.12) Timur Lenkin sotilaisiin. Timur Lenk oli samarkandilainen sotapäällikkö, joka 1400-luvulla teki valloitusretken Syyriaan, uhkasi jopa Egyptiä. Ibn Arabi (s. 13) taas on 1240 kuollut runoilija, joka tuli tunnetuksi rakkausrunoistaan. Mutta mitä ihmettä ovat isosilmäiset huurit, joista Onnettomuuden suura kertoo? Näissä luvuissa viitataan kuolemanjälkeiseen elämään. Islamin uskoon kuuluu kristinuskon tapaan Paratiisi-ajatus. Tosin jotkin suunnat uskovat sielunvaellukseen ja siis lineaarisesta aikakäsityksestä poiketen sykliseen aikaan (hindulaisuuden vaikutus). 

Kara mainitsee (s. 17) safadit. Safadien dynastian suuruuden aikaa oli 1501-1736. Taustalta löytyy suufilainen järjestö itäisestä Azarbaidšanista, perustaja maanomistajasukuun kuulunut sheikki Shafiuddin Ishaq, joka kuoli 1334. Suufilaisuus on islamilaisuuden kolmas päähaara (sunnalaisuuden ja šiialaisuuden ohella), joka tavoittelee jumalayhteyttä mystiikan ja henkilökohtaisen kokemuksen kautta. 

Janitsaarit taas olivat osmanisulttaanien sotajoukkojen ydin. Janitsaarit olivat orjia, kuten sulttaanien virkamiehet aina suurvisiirejä myöten. Orjuus oli monimuotoisempaa tuossa kulttuurissa kuin mitä me nopeasti olemme ymmärtävinämme. Osmanit olivat turkmeeniryhmä, joka hallitsi 1300-luvulta nykyaikaan. Nimi juontuu hallitsija Osman Ghazin nimestä. Tavan mukaan hallitsijan mukaan koko yhteisö nimettiin Osmanin väeksi.

 

Dervissit ovat kerjäläismunkkeja.

Koira puhuu aataminpojista (s.24). Islam pitää Raamattua pyhänä kirjana ja käsittää luomisen samaan tapaan kuin juutalaiset ja kristityt: maailma luotiin kuudessa päivässä. Heidän mukaansa kuitenkin, koko loppu maallinen aika on seitsemättä päivää. Luku seitsemän (s.26) on Lähi-idän kulttuureissa monella tavalla keskeinen. 

Islaminuskoon kuuluu 5 pilaria, joista yhteen, nimittäin almuveroon, koira viittaa (s. 28). Muut pilarit ovat todistus (uskontunnustus), rukous, paasto ja pyhiinvaellus. 
 
 

Mitä aikaa eletään?

Kara kertoo kymmenen viime vuoden aikana koetuista tuhoista (s. 20), joista yksi on rutto. Rutto (Musta surma l. paiserutto) levisi Euroopassa 1347 ja sen jälkeen epidemia-aaltoja koettiin silloin tällöin aina 1660-luvulle asti (Suomessa vielä 1700-luvulla). Hiukan tämän jakson jälkeen mainitaan, että sulttaani varustautuu kuvitetulla kirjalla juhlistamaan toisen vuosituhannen alkamista. Tuo uusi vuosituhat islamilaisessa maailmassa alkoi meidän ajanlaskussamme 19.10.1591. Zürichin yliopiston kotisivuilta löytyy kätevä laskuri, jolla voi muuntaa islamilaisen ajanlaskun kristilliseen ja päinvastoin: http://www.oriold.unizh.ch/static/hegira.html Islamilaisilla on kuukalenteri, jonka ajanlasku alkaa siitä päivästä, kun Muhammad muutti Mekasta Medinaan v. 622. Kuuvuosi on 354 päivää. Tuhat vuotta merkitsee erityistä osalle muhamettilaisia, kuten myös kristittyjä. Ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta löytyy myös Platonilta ja monista muista tuon alueen maailmankuvista.

Eletään siis 1500-lukua meidän ajanlaskussamme. Jaha, kansilehti sen paljastaa. Aika on juuri tuo muhamettilaisen vuosituhannen vaihde, 1591. Yhdeksän talvipäivää eli varmaankin alkuvuosi. 
 
 

Kirja sieppaa mukaansa

Kerronta on kiehtovaa. Sama tapahtuma etenee eri kertojien kautta. Venäläinen kirjallisuustutkija Bahtin nimittää tätä moniäänisyydeksi. Ei selitellä. Kerronta on täynnä pieniä vihjeitä. Lukija haastetaan mukaan ratkaisemaan arvoitusta. Arvoituksia rakentuu monelle tasolle. Katsotaan, mitä tästä vielä seuraa. 

 

Palautetta 

Pirkko Koskela: Huurit 

Pirkko:  (arab.ahwar, mon. hur =  suuri-, kaunissilmäinen), iäti neitseelliset naisolennot, jotka muhamettilaisten uskomuksen mukaan sulostuttavat oikeauskoisten (miesten) oloa paratiisissa.

Otavan iso tietosanakirja, 1966

Vanha tietosanakirja on kyllä oiva lähde pikaiseen tiedonhakuun. Jostakin syystä sana oli kuitenkin minulle ennestään tuttu. Syynä saattaa olla Liisa-tädin vanha Tuhannen ja yhden yön sadut, jota sain lukea pienenä. Työkaverien kanssa jäämme nyt miettimään, onko naisille tummasilmäisiä nuorukaisia tasapuolisuuden nimessä. Yksi miespuolinen kyllä lohkaisi, että ehkä vain ihanat ja suurisilmäiset ylipäätään pääsevät islamilaiseen paratiisiin... 
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Anne Rongas ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050224 (20050224) o SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk