|
Sekuren isällä näyttä olevan pakkomielle saada kirja valmiiksi - hinnalla millä hyvänsä. Hän huomaa, että se suhde, joka oli syntynyt Karan ollessa pieni oli hävinnyt. lapsuuden opinjano ja uteliaisuus oli muuttunut kärsivällisyydeksi, kuten Pumak asian ilmaisi. Keskustelu tyttären kanssa kuolemasta (keskustelu sisälsi myös pelkoa tapetuksi tulemisesta) ja tulevista naimakaupoista oli varmaan kiusallinen molemmille. Isällä huono omatunto ehkä sen takia, että on tekemässä kauppaa ja tyttärellä ehkä sen takia, että suu puhui (mielestäni) toista kuin mitä hän todellisuudessa ajatteli. Lisäksi isä tiesi, että Karan ja Sekuren välillä oli kirjeenvaihtoa.
Edellisessä lukujaksossamme Kara pohti paljon kuvan merkitystä ja haki ikään kuin raamit omalle ajatukselleen. Nyt Kara joutuu sen tosiasian eteen, että hänen on pakko kirjoittaa tarina olemassa oleville kuville päästäkseen tavoitteeseen eli saada vaimokseen Sekure. Kara oli vierailun aikana suurimman osan ajasta itse asiassa ajatellut Sekurea ja ollut tuntevinaan sen, että Sekure seurasi häntä koko ajan, milloin mistäkin oksanreiästä. Rakastuneen ihmisen ajatuksia ja nehän Sekuren isä näki koko keskustelun ajan.
Murhaajan ajatuksia
Kuka sitten murhaaja lieneekin niin hän joutui taistelemaan työmoraalinsa puolesta. Hän taistelee sekä hinnan että laadun kanssa. Hän kokee tekevänsä töitä henkien ja saatanoiden avustamana ja murhan jälkeen hän tuntee olevansa alakynnessä: hänen keskittymiskykynsä on poissa.
Yritin katsoa tämän luvun luettuani niitä kolmen mestarin kertomuksia, jotka olivat luvuissa 12 - 14. Ajattelin, että pystyisin löytämään niistä ajatuksista jotakin yhtäläisyyttä tämän jakson ajatusten kanssa. En onnistunut parantamaan arvaustani murhaajasta. Tai oikeammin en ole vielä edes itselleni antanut lupaa arvata murhaajaa virallisesti, koska Perhonen tuntuu liian selvältä tapaukselta, vaikka nimenomaan hän oli maalannut kuoleman edellisessä jaksossa, kun Kara oli vierailulla Enon luona. Ainut mitä ajattelin että Haikara tämä tuskin on, sillä annetut selitykset tarinoille olivat jotenkin niin luotettavia ja pyyteettömiä. En tiedä. Tuntuu, että sama henkilö, joka on tehnyt murhan ei voisi tuollaista tarinaa kertoa.
Murhaaja vakoili Karaa pitkän matkaa. Molemmat ajattelivat todennäköisesti samaa naista. Lisäksi Murhaaja totesi , että hän ei oikeastaan seuraa Karaa vaan matkii häntä. Kara taas todennäköisesti suri sitä, että hän ei saa mielestään pois sitä kahvilassa kuultua tarinaa, vaikka kuinka pohtii. Joutuuko Karakin matkimaan?
Kuolema kokoaa ajatukset
Hurjan tuntuinen otsikko, mutta minusta tuntuu, että Pamuk on tätä kirjaa kirjoittaessaan tarvinnut pienen yhteenvedon siitä mitä on tapahtunut. Kuolema on ollut läsnä voimakkaasti koko kirjan ajan. Tässä kuoleman kuvaa pidetään huonona ja prosessia siitä miten kuva oli syntynyt oli aika pitkä ja siinäkin oli mukana pakkoa. Pakko tuntuu olevan vahva liikkeelle paneva voima.
Kuoleman piirtänyt mestari kuitenkin katuu piirrostaan(kin) ja luvun loppuun on kerrottu kolme syytä miksi: piirrostapa ei ollut riittävän mestarillinen, menetelmä oli väärä suhteessa ammattietiikkaan ja kuolemalla ei ole leikkiminen. Murhaajan mielenterveys taitaa olla koetuksella.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk