|
Tämän lukujakson kohdalle sattui kahden eri minatyristin kertomia tarinoita, jotka varmasti liittyvät jotenkin kirjaan, mutta miten. Tässä kirjassa kun on niin monta kerrosta. Näiden tarinoiden, vertausten rooli varmaan selviää myöhemmin kirjassa ja seuraavat pohdinnat eivät todennäköisesti osu kohdalleen, mutta haitanneeko tuo mitään.
Perhonen - ylpeä ja epävarma
Kolme erilaista rakkaustarinaksi puettua vertausta. Itse hakisin näistä ennen kaikkea ammatillisen identiteetin kriisiä. Ammatillisessa identiteetissä kilpailu kollegoiden kanssa tilanteessa, jossa selkeästi jotakin muutosta ammattikunnan sisällä on tapahtumassa. Mietitään mitkä seikat ovat tärkeitä ja mitä itse asiassa kuvien pitäisi esittää. Paineita saatettaisiin jopa kuvata tässä asiakaslähtöisyyden saapumiseksi miniatyristien maailmaan. En malta olla tässä kohtaa miettimästä että monet yliopistomaailmassa työskentelevät itse asiassa painiskelevat vähän samantapaisten asioiden parissa. Ajankohtaiset UPJ-neuvottelut tuovat mukanaan piilostrategioita ja henkilökohtaisten arvojen kanssa painiskelu taitaa olla monelle tällä hetkellä arkipäivää.
Haikaran vertaukset selitettiin
Nämä kolme vertausta - tai oikeammin niiden selitykset - ovat jotenkin selvemmin kirjaan juoneen tai - rehellisemmin sanottuna kirjan henkeen -sopivia. En ole vielä oikein päässyt selville, mihin tämä palapelinomainen tarinan kertominen johtaa.
Haikara tuntui inhimillisemmältä ja mukavammalta henkilöltä kuin Perhonen, mutta aika kammottava oli luvun loppu: "Jos ihminen luopuu virheettömästä elämästä ja kuvasta, niin hänen aikansakin loppuu ja hän kuolee". Kun mietin tuota virkettä enemmän, niin päättelinkin, että voisihan tuon lauseen tulkita niinkin, että jos lakkaa pyrkimästä (riittävän) täydelliseen suoritukseen (taikka ei enää näe uusia haasteita), niin silloin elämä muodostuu tylsäksi ja ihminen alkaa tietoisesti luopumaan. Luopumisen tuska on kovaa !
|
o AJK kotisivu
o Pamuk