Manner Asta 
02 Lyhyet, selkeät luvut

Pamuk: Nimeni on Punainen
Teksti on kaiken kaikkiaan erittäinkin lukijaystävällistä. Kirjan luvut ovat aika lyhyitä ja muodostavat selkeän kokonaisuuden. Jokainen luku - kuten kirjan kansilehdessä sanotaan - on jonkun tietyn henkilön näkökanta asiaan ja tällä tavalla ehkä pääsemme kirjan kuvaamaan aikaan sisälle jopa yksilön näkökulmasta. 
 
 

Murha ja sen motiivit

Ammattikunnan tai oman aseman pelastamiseksi tehty murha oli kuvattu yksityiskohtaisesti. Kuvaus alkaa jo motiivin kuvauksesta ja kerronta on aika verkkaista - ikään kuin päätösprosessiin kuluva aikakin on pyritty ottamaan mukaan rivien välissä. 

Samalla tässä luvussa on myös kuvattu aika ansiokkaasti ammattikunnan sisäistä problematiikkaa. Pohditaan miniatyristien tyyliä ja käydään läpi myös ammattikunnan mestarien oman työn arvostamista. Tässä vaiheessa siis kirjan etukannen vihjaama tarina miniatyyritaiteesta - sen kultakaudesta ja ehkäpä tuhosta. 
 
 

Lämpöä ja surua

Eno efendin ja Karan välistä suhdetta on kerrottu lämmöllä vai onko siinä surua, joka tekee tarinan lämpöiseksi. Olisi mukava tietää, jos tässä kohtaa mukana on kirjailijan omia lapsuusmuistoja puettuna kirjan aikaan. Tekisi mieli ottaa selvää tai ainakin väittää, että kirjailijalla on ehkä lapsuudessaan ollut itsellään ollut joku "eno efendi", joka on ollut kirjailijan ja ehkä vielä tämän lähipiirin kunnioittama henkilö. Eno efendi oli nähnyt maailmaa paljon ja ilmeisesti kulkenut silmät avoinna: sekä kielto käydä talossa Sekuren takia että Siro efendin katoaminen askarruttavat häntä 

Rinnalla kulkee miniatyyritaiteen osalta pohdinta siitä, onko kuvalle oltava olemassa tarina vai onko kuva jo itsessään tarina. Mielenkiintoinen asia. itse en ole päässyt kuvataiteen sisälle ja ehkä syy on juuri siinä, että en todella osaa lukea kuvia kuvina. Ehkä tarvitsisin taustalle aina jonkun tarinan ja siksi pidänkin enemmän kirjoista, joissa pääsääntöisesti sentään on tarina/tarinoita. 
 
 

Lapset ovat lapsia

Vanhan kansan sanonnat löytävät aina paikkansa eli tähän kohtaan lienee sopiva lausahdus: Lapset ovat aina lapsia. Lastenkasvatuksen ongelmat: oikeudenmukaisuuden ja lojaalisuuden kasvattaminen ovat vaikeita asioita vieläkin ja näin ne tuntuvat olleen jo ennenkin. Kasvattaminen ei silloinkaan ollut pelkästään vanhempien tehtävä vaan sisarukset omalta osaltaan toivat kortensa kekoon. Näin vieraana katsoen lasten toimintaa, nousee hymy ja ajatus, että noinhan se kasvaminen oikeastaan aina tapahtuu. Jos vastaava tilanne tapahtuisi omassa kodissa, suhtautuminen tilanteeseen olisi aivan toinen. Lukupiiriltä pitänee pyytää anteeksi, että siirryin sivupolulle. Kirjailija ei varmaankaan ollut tarkoittanut tuota lasten toimintaa luvun pääasiaksi, mutta itselleni se jotenkin kolahti ja jämähdin siihen. 

 

Palautetta 

Asko Korpela: Asiaa lapsista 

Asko:  Minusta se mitä kirjoitat lapsista on ihan asiaa ja asiaankuuluvaa. Lasten suusta kuulet totuuden, mm. Ja kuten Pirjopäivi osuvasti lopuksi: Orhan heittää pommin:"Se ukin kultaajaparka on tapettu." 

Asko Korpela: Lukupiiriltä anteeksi

Asko: 
20050311		 Jos Asta pyytelee anteeksi polulta poikkeamista, olisi minut varmaan heitettävä ulos koko porukasta. Minähän en muuta teekään kuin hypin ulos piiristä kaikenlaisiin omakohtaisuuksiin. Minusta niinkin voi lukea ja kommentoida. Joten en kadu enkä pyytele anteeksi. Eikä mielestäni kenenkään muunkaan tarvitse. 
asko.korpela@kolumbus.fi 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asta Manner ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20050311 (20050307) o SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk