Pitkin matkaa on mystisiä asioita vilahdellut, mutta tässä lukujaksossa ei muuta olekaan ja hevonen tai paremminkin hevosen kuva on pääsisältö. Tämähän olikin odotettavissa, kun hevosenkuvan piirtämisellä pyritään Eno efendin murhaaja selvittämään. Miten se nyt olikaan: onko ilmi selvää, että samalla Siro efendin murhaaja selviää, vai onko se ehkä eri asia?
46. Minua kutsutaan murhaajaksiOn tämä merkillistä, kun murhaaja puhuu avoimesti ja kertoo kaiken juurta jaksaen, mutta ei vain selviä kuka hän on. Hänkin muiden muassa piirtää hevosen kuten kaikki muutkin sadat ammatinharjoittajat. Muiden hevoset voidaan sivuuttaa olankohautuksella. Murhaajan piirtämä on ainoa, jolla on merkitystä. Käsitän, että kaikki tietävät, miksi hevonen piirretään. Kenenkään muun kuin murhaajan ei tarvitse hevosen piirtäessään pelätä mitään. Murhaajan sen sijaan on oltava tarkkana. Ja hän on. Tietysti varoo piirtämästä samanlaista hevosta kuin se, jolle "paria" etsitään. Sen hän tietysti tekeekin. Voidaan tietysti ajatella, että hänen kuvassaan on jotakin sellaista hänelle tyypillistä, jota hän ei voi välttää vaikka kuinka yrittäisi. Näin kai tässä on ajateltukin. Todellinen asiantuntija - kuten ehkä siis mestari Osman ja Kara - voi siis ehkä nähdä nämä luonteenomaisuudet näennäisestä erilaisuudesta huolimatta. Sen varaan tässä selvästi lasketaan. Murhaaja antaa siis näytteensä - ei vie kuin hetken. Sen jälkeen hän jatkaa onnetonta vaellustaan. Nyt hän väittää olevansa suuri mestari Behzat, josta joskus aikaisemmin on kerrottu. Silloin käsitin, että hän olisi elänyt joskus pari sataa vuotta aikaisemmin eikä nyt. Vai ehkei hän tosissaan näin väitäkään, kunhan jotakin murjaisee kapakassa esitettyyn uteliaaseen kysymykseen. Sitten kerrotaan tästä hevosen piirtämisestä. Puhutaan hevosen naamoista, hevosen hoitajasta, joka tuntee kaikki sulttaanin hevoset. Otetaan esiin käsite Jumalan hevonen. Kysymys on siitä, pystyykö miniatyristi piirtämään Jumalan hevosen vai ei. Lopuksi laukaistaan suuri viisaus: "Saatana on se, joka keksi sanan minä! Saatana on se jolla on oma tyyli, se joka erottaa idän lännestä."
47. Minä olen SaatanaTämän jälkeen onkin sitten puheenvuoro Saatanalla itsellään. Puheenvuoron pääsisältö on, että Saatana selvittää millainen hän on ja millainen ei ole. Ilmoittaa hänkin olevansa Jumalan luoma ja välttämätön olento. Pitää kuitenkin itseään selvästi ihmistä parempana, kun ei ole luotu maan tomusta vaan tulesta, paljon jalommasta aineesta. Paljon on Saatanan puheenvuorossa täysin irrationaalista ja ristiriitaista. Korostaa, että loppuje4n lopuksi kaikki on Jumalan tahto, myös se paha, jota Saatana saa aikaan. Toinen seikka, jota Saatana korostaa, on ettei hän ole kaiken pahan alku, vaan ihmiset keksivät myös itse pahoja tekojaan. Sitten päästään varsinaiseen aiheeseen: kuvantekoon. Onko siis frankilaisten tapa tehdä kuva itsestään Saatanasta peräisin? Näin yleisesti väitetään, mutta tämän Saatana kiistää ehdottomasti, mikään ei ole yhtä kaukana totuudesta kuin tämä. Tässä yhteydessä Saatana palaa 'kaiken alkuun', syntiinlankeemukseen. Silloin hän kieltäytyi kumartamasta ihmistä. Mitä tämä nyt sitten lopulta merkinneekin, mutta omanarvontunnostakin on kysymys. Ei hän tulesta luotu voi kumartaa maan tomusta luotua. Lopuksi Saatana: "minua ymmärtää vain rajattoman järjen omaava suuri Jumala". Saatanan mukaan Jumala opetti enkelinsä koppaviksi käskemällä heitä kumartamaan ihmistä. Nyt ihmiset ottavat oppia enkeleistä, kumartavat itseään ja asettavat itsensä maailman keksipisteeseen. Tästä johtuu, että kaikkein uskollisimmatkin haluavat tehdä omakuvan frankilaiseen tapaan. Onko suurempaa itserakkautta nähty?
48. Minä olen SeküreMystiikka jatkuu myös Seküren puheenvuorossa. Hän näkee merkillistä unta. Sisältö on aivan jotakin muuta kuin mitä järkevä, looginen ja elämänhaluinen Seküre valveilla edustaa. Niinkö se onkin, että unessa nähdään valve-elämän kääntöpuoli, asiat ihan toisin kuin mitä ne valveilla ovat? Usein unista puhuttaessa tältä näyttää. Itse en oikein tätä voi allekirjoittaa. Kyllä unien elämä minunkin kohdallani suuresti poikkeaa valve-elämästä, mutta en koe unien tapahtumia niin selvästi 'päinvastaisiksi' kuin tässä annetaan ymmärtää. Itse olen aikaisemmin paljon lentänyt, sitten kiipeillyt hyvin korkeilla ja epävarmoilla rakennustelineillä joutuen umpikujaan, johon olen sitten herännyt. Olen myös matkustellut ja matkalla yleensä joutunut johonkin pulaan paikan tai aikataulun suhteen. Aika usein herääminen on tuottanut selvän helpotuksen tunteen unen ongelmiin. En kuitenkaan osaa nähdä näitä unia valve-elämän suhteen vastakohtina, paremminkin pidemmälle vietyinä kärjistyksinä. Minusta tämä Seküren unennäkö ei oikein va staavalta näytä, vaan paremminkin valve-elämän vaihtoehdolta. Aika voimakkaasti Seküren kokema unen ja osittain valve-ajattelunkin mystiikka häntä järkyttää. Mitähän siitä voisi seurata jatkossa?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050612 (20050612)
o
o AJK kotisivu
o Pamuk