Asko Korpela
15 Kirjassa on totuus

• 42 Nimeni on Kara
• 43 Minua kutsutaan Oliiviksi
• 44 Minua kutsutaan Perhoseksi
• 45 Minua kutsutaan Haikaraksi
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Syntyy sellainen vaikutelma, että vaikka pakko painaa niskassa, on vanhojen töiden kaivelu Karalle ja mestari Osmanille myös mieluisa tehtävä, niin innokkaasti he syventyvät siihen eivätkä ilmeisesti myöskään epäile tuloksen syntymistä, kunhan riittävästi selataan. Koko ammattikunta on pantu pinteeseen ja asian etenemistä helpottamaan on keksitty yksinkertainen keino: kilpailu siitä kuka piirtää parhaan hevosen. Yhdeksi mahdollisuudeksi osoittautuu juuri hevosen turpa. Se saattaa paljastaa murhaajan. Mutta eikö murhaaja itse tiedä, mistä on kilpailussa kysymys ja siten varo paljastamasta itseään? - Nähdään.

42 Nimeni on Kara

Mestarit tutkivat töitä ja ylipäällikön miehet kantavat heille uutta tutkittavaa, mm viattoman näköisen paperin, joka paljastuu Seküren kirjeeksi Karalle. Sn mukana on Seküren hankkima ehkä hyvinkin merkittäväksi osoittautuva hevosen kuva. Kuka sen on tehnyt? Se on aivan upea hevosen kuva. Ensin todellakin vain upea kuv, mutta sitten huomataan, että se kätkee itseensä myös salaisuuden. Saman tekijän piirtämiä hevosia löytyy sitten Enon kirjan aineistosta. Se on niin hyvä hevosen kuva, että Karassa herää voimakas halu piirtää samanlainen. Osman toteaakin, että parasta mitä hyvästä kuvasta voi seurata onkin se että katsojassa herää halu ryhtyä itse piirtämään. Tätä hevosta katsellaan ja sen merkitystä pohditaan pitkään. Eritellään sen rakenne yksityiskohtaisesti korvista kavioihin.

Lopulta mestari Osman toteaa: "Nyt tunnemme hevosemme." "Mutta valitettavasti se ei auta miniatyristin tunnistamisessa." Kara tekee pari oppilasmaista kysymystä suurelle mestarille, mutta huomaa, ettei se vie asiaa eteenpäin. Lopulta sitten keksitään 'virhe' hevosen turvassa. Hevosen turvan virhe on nyt pääjohtolanka murhaajan jäljille. Ryhdytään hevosenkuvia selaamaan. Niitä on satoja ja taas satoja. Oliivin, Perhosen ja Haikaran hevoset tutkitaan. Onko tässä nyt sitten jo epäiltyjen joukko rajoittunut näihin kolmeen? Eikö se voisi olla vielä joku muukin? Satoja hevosia tutkitaan, mutta yhdeltäkään ei löydetä turvasta tätä johtolankana toimivaa piirrettä.

Jopa jotakin: itse sulttaani saapuu paikalle. Kara on aivan jäykkänä kauhusta, pääsee näin läheltä näkemään niin korkean persoonan, maanpiirin herran. Ja sulttaani jopa Karaa puhuttelee: "Rakastin suuresti edesmennyttä Enoasi."…"Nyt sitten vain päöättelettehevosen turvasta sen miniatyristin henkilöllisyyden. Muutoin minun on valitettavasti pakko saattaa kaikki miniatyristit kidutuspenkkiin." Jaha, se olikin mestari Osmani idea, että pannaan kaikki piirtämään hevonen. sillä tavoin saadaan selville turpavirheen tekijä. Sulttaani pitää tätä hyvänä ideana.

43 Minua kutsutaan Oliiviksi

Ensin kerrotaan, kuinka Oliivi joutuu tyhjän paperin eteen ja piirtää oman hevosensa. Kaiken täytyy käydä nopeasti ja pelkästään mustaa väriä käyttäen. Ei ole Oliiville vastenmielinen tehtävä. Hän suorastaan innostuu asiasta. Ei oikein vaikuta syyllisen käyttäytymiseltä. Vaikka eihän kilpailijoille selitetty kilpailun todellista tarkoitusta, vain palkinnosta mainitaan, Pussillinen kilisevää kultaa sulttaanin omasta kädestä.

44 Minua kutsutaan Perhoseksi

Myös Perhonen piirtää. Vähän ihmtyttää, että pelkästään mustalla. Montakohan kultarahaa voittaja saa? Intohimoisesti Perhonen piirtää, nauttien piirtämänsä kuvan yksityiskohdista. Pyöreät ja hekumalliset muodot ovat Perhosen alaa. Hän uskoo, että ne vetoavat myös palkinnon ratkaisussa. Ehkä höäntä myöhemmin tämän ansiosta ylistetään kuin Behzatia ja Mir Musavviria!

45 Minua kutsutaan Haikaraksi

Entä sitten Haikara? Samaan kokeeseen joutuu hänkin. Hänessä on jonkinlaista kapinallista. Alkaa temppuilla ja piirtää useita. Hakee mallin ja jäljentää. Tuleekin selväksi, miten työ tehdään: nuppineulalla pistellään alkuperäisen ääriviivoja pitkin reikiä, pannaan alkuperäinen tyhjän paperin päälle ja ravistellaan oikein hienoa hiekkaa päälle. Rei'istä sitä joutuu alla olevalle paperille. Nostetaan alkuperäinen pois ja yhdistetään hiekkakasat toisiinsa ihan kuin lasten askartelukirjoissa tehdään ompelukuvat. Alkuperäisen tärvely voidaan välttää ottamalla siitä ensin valokopio ja käyttämällä sitä sitten hyväksi jäljennöstyössä. Näinköhän suuret taideväärennökset edelleen tehdään? Eipä ole tuokaan mieleen juolahtanut. Herää kysymys: miten vastaavasti patsaan jäljennös tehdään?

Murhajutussa jännitys tihenee. Minulle kyllä täysin hämärää, mikä voisi olla lopputulos.

Palautetta 

Lähetä palautetta!