Tämä nyt on ensimmäinen poikkipuolinen lukujakso tässä
kirjassa. Poikkipuolinen siinä mielessä, että en lue suurella
ihastuksella. Tuntuu ihan karmealta lukea kidutuksesta. kuinka paljon karmeampaa
olisi joutua sen uhriksi? No se jää onneksi lyhyeksi ja siirrytään
pohtimaan mahdollisten murhaajien tuntomerkkejä. Onkohan nyt niin,
että näistä pitäisi jotakin selvitä valppaalle
lukijalle. Minulle ei kyllä selviä mitään.
40 Nimeni on Kara
Kara on selvinnyt - ei voida sanoa kaikella kunnialla, mutta on kuitenkin
selvinnyt - häistä ja hautajaisista, joten nyt pitäisi kaiken
olla selvää, niin että siitä vain sitten. Mutta eipä
olekaan: murhat ovat selvittämättä ja kirja keskeneräinen.
Murhat liittyvät kirjaan ja kirja on sulttaanin tilaus ja tahto. Sen
takia esivallan koura ottaa tavallista tiukemman otteen: ei käy, että
sulttaanin tahtoa vastaan ryppyillään. Koko miniatyristikunta
on yhteisvastuullinen, kunnes todellinen syyllinen tai todelliset syylliset
löytyvät. Syyllisen tai syyllisten etsintä aloitetaan lähinnä
kirjaa pyörivästä päästä. Ei ollut vielä
Kara ennättänyt Seküreä syleillä, kun ovelle koputetaan.
Siellä on pahaa aavistaen odotettua Hasaniakin pahempi. Siellä
on sulttaanin lähetti. Hoviin kaivataan. Mikä voisi olla asia.
Siltä seisomalta lähdetään. Päänsilityksestä
ei ole kysymys. Ensin pimeään huoneeseen tuupataan ja ovi pannaan
lukkoon. Niin Kara tietää tehtävän kidutuksen edellä.
Mistähän tässä on oikein kysymys? Pian selvisi. Päätä
ruuvataan. Olinko tappanut Eno efendin? En. Lisää ruuvataan.
Uudelleen kysytään. En. Kuka? En tiedä. Ihan kuin olisivat
uskoneet. Piina loppuu. Autettava mestari Osmania selvittämään
Enon murha. Koko ammattikunta on lirissä kunnes murha on selvitetty.
Aikaa kolme päivää.
41 Olen mestari Osman
Sitten on luku täynnä pieniä asioita ja yksityiskohtia miniatyristien
taiteesta ja mahdollisuuksista sitä kautta selvittää murha.
Puhutaan taas siitä, mikä on oikeata taidetta ja mikä ei.
Korvasigneerauksesta puhutaan. Salaa tehtävää kirjaa ja
avoimesti tehtävää kirjaa ryhdytään vertaamaan.
Josko sillä tavoin jotakin paljastuisi. Suurennuslasilla tutkitaan.
Miten muuten selvittäisiinkään, kun välillä riisinjyvälle
lehti lehdeltä piirretyistä puista ja pensaista on kysymys. Kirja
nyt sentään on isompi. Ensin puhutaan kuvaan piirretyn ketun
avoimesta suusta näkyvistä hampaista. Kenen tekemät? Oliivin.
Muka selvästi näkyy, kun verrataan. Sitten koiran kynsiä
vertaillaan. Haikaran tekemät. Sitten tamburiinin soittajan käden
asento havaitaan samaksi kuin tarjotinta pitelevän naisen käden
asento. Oliivin töitä molemmat. Sitten siniset kivet ja punaiset
kivet. Perhosen tekemiä. Sitten janitsaarikorpraalien ja liinasäkkejä
kantavien miesten juoksuaskeleet. Taas Perhonen.
Sitten joudutaan Oliivin, Perhosen ja Haikaran tuntomerkkeihin. Mestari
Osman kertoo. Taas paljon yksityiskohtia näiden taiteilijoiden luonteista
ja taiteellisista kyvyistä. Olisivatko mahdollisesti syyllisiä?
Oliivi kelpaisi Osmanille pojaksi. Erittäin etevä taiteilija.
On epäilyttäviäkin luonteenpiirteitä, kuten petollisuus
ja salamyhkäisyys, mutta ei sittenkään sovi murhaajaksi.
Sitten pohditaan Perhosta. Hän on pyrkimässä ateljeen johtoon
Osmanin jälkeen. Entä sitten Haikara? Omahyväinen, mahtava
kapasiteetti. Panee kaiken pilaksi. Halveksii kaikkia. Ota tästä
selvää, kuka on murhaaja? Mahtaako olla kukaan näistä?
|
o AJK kotisivu o Pamuk