|
Nyt on niin sanotusti 'kovat piipussa'. Kohtaamme murhaajan silmästä silmään itse teossa, taaskin kuvattuna tavalla, johon ainakaan minulla ei ole aikaisempaa tuntumaa. Ellei nyt sittenkin Dostojevskin teoksessa Rikos ja rangaistus Raskolnikovin toimien kuvaus. Itse asiassa se tuntuukin realistisuudessaan kuuluvan samaan luokkaan. Uskaltaisinko mennä rinnastuksessa jopa niin pitkälle, että väittäisin Pamukin pitäneen Dostojevskin Raskolnikovia esikuvana? Helppohan näitä on rinnakkain asetella. Kun on vielä Pamukin oma tunnustus ja todistus, että suurta taidetta on vain se, että tehdään niin kuin vanhat mestarit ovat aina tehneet. Onneksi on tämä aikajana, ettei tarvitse sentään ottaa huomioon päinvastaista mahdollisuutta!
29 Minä olen Enonne
Miten voi otsikko olla näin muotoiltu? Ethän sinä ole sen enempää minun kuin meidänkään eno. Vai tarkoittaako, että minä olen se eno, josta teidän kuuluu puhua ja/tai jonka toimia teidän kuuluu seurata. Kun osaisi turkkia, että voisi todeta, meneekö tämä kääntäjän piikkiin vai tekijän! Oli kuinka hyvänsä, tietenkin kaikki tiedämme kenestä Enosta on kysymys: Seküren isästä ja kirjahankkeen isännästä. Hän on itse aikaisemmin spekuloinut sillä mahdollisuudella, että kuolisi. Tulisiko kirjahanke silloinkin loppuun saatetuksi. Tai jos hän ei kuolisi ja Seküre menisi naimisiin Karan kanssa, miten hänelle sitten kävisi.
Nyt on ajauduttu tosi paikkaan. Murhaaja on tallustellut Enon nenän eteen, omilla sanoillaan aikaansaanut tilanteen, jossa hänen on toimittava. Eno ei tiennyt, kuka oli Siron murhannut, kunnes tämä tulija sen tulee sanoneeksi. Eno käsittää heti, mitä siitä voi seurata: murhaaja on tunnustanut Enolle. Eno voi todistaa, siis hänet on eliminoitava. Saisiko miten estettyä murhaajan aikeet? Eno yrittää 'myötäkarvauksella' lepyttää murhaajan. Ylistää hänen taitojaan uskottavuuden rajalle ja sen ylikin. Tietysti kuka hyvänsä mielellään uskoo itsestään ylistystä jopa epärealistisen paljon. Tässä murhaajan ja Enon dialogissa on juuri siitä kysymys. Jos tilanne olisikin 'päinvastainen' eli murhaaja olisi matkansa päässä ja Eno jäisi eloon, ei Eno varmaankaan edes hautajaispuheessa uskollisen ja elinikäisen työntekijän haudalla näin rajattomasti tämän ansioita ylistäisi.
Kyllä minun mielestäni nytkin puheen kuulija tajuaa, mistä on kysymys eikä ota ihan täydestä Enon sanoja. Dialogi päättyy enon pitkään ja syvälliseen monologiin hyvän taiteen olemuksesta - taas kerran! Tämä on vieraalle liikaa. Hän joutuu lopullisen kiihtymyksen valtaan ja iskee sillä painavalla pronssisella 300 vuotta vanhalla mustepullolla kaikin voimin Enoa päähän. Eikä vain kerran vaan toisen, kolmannen, kai ainakin viisi kertaa. Viimeistelee tekonsa ihan niin kuin Raskolnikov. Raskolnikov häipyy pelokkaana tapahtumapaikalta, mutta tämä ei, vaan, kuten myöhemmin selviää, jää riehumaan ja pirstaamaan ja sotkemaan vielä tekonsa jälkeen, jäljistä päättäen ehkä tunniksi. Ymmärrän, että poisuu löydettyään sen salaperäisen viimeisen kuvan. Ja kaiken tämän kuvailee värikkäästi murhattu Eno! Ihan niinkuin Siro efendi ensimmäisessä luvussa kuvaili oman kuolemansa. Ei ole ihan tavallinen tapa kertoa tällainen asia.
30 Minä olen Seküre
Edellinen tapahtuu, kun Eno on yksin kotona. Enon jalkavaimo ja orja Hayriye on poikien kanssa ostos- ja huviretkellä. Seküre on Karaa tapaamassa hirtetyn juutalaisen talossa. Pamuk antaa sentään Seküren palata kotiin ensimmäiseksi. Mikä olisikaan ollut tilanne, jos Hayriye ja pojat olisivat ensin tulleet kotiin!? Nyt ensin tulee Seküre. Ei hänkään osaa mitään aavistaa. Ihmettelee joitakin seikkoja. Miksi on paikat kylmiä? Missä se ukki oikein on? Miksi on niin sekaista? Pojatko taas sotkeneet? Ennen pitkää menee verstaalle. Siellä kauheus selviää. Isä verissään hengettömänä pitkin pituuttaan verstaan lattialla. Kaikki paikat mullin mallin. Kaiken kauheuden päälle tulee vielä pelko, että tekijä voisi iskeä vielä heihinkin!
Sitten tulevat retkeläiset. Pojat on saatava pysymään poissa. Ukki on sairastunut, ei saa häiritä, ei saa mennä hänen luokseen. Voi paha henki iskeä siellä muihinkin. Niin on Seküre suunniltaan, että uhkaa useaan kertaan tappaa omat lapsensa, jos eivät kirjaimellisesti tottele. Hädin tuskin saa pojat haluamaansa paikkaan. Hayriyelle täytyy tehdä slväksi, mitä on tapahtunut. Verijäljet pitää siivota pois. Eno-papan ruumis on pestävä ja toimitettava pois. Pojille on laitettava ruokaa. Pojille on kerrottava iltasatu ja saatava heidät nukkumaan. Tämän onnistuttua alkaa siivous. Hienovaraisesti tuodaan esiin Seküren tässä tilanteessa ymmärrettävät itsesyytökset. Hän kun pystyy toimimaan järkevästi näinkin järkyttävässä tilanteessa. Ehkä ainakin Hayriye voisi epäillä, että teon takana onkin hän, Seküre. Ei tietenkään ole, mutta jos olisi ollut kotona eikä lemmenleikeissä…
|
o AJK kotisivu
o Pamuk