|
Johdantokurssi Alberto Moravian romaanitaiteeseen jatkuu. Mihin tässä tekosiveydessään silmänsä laittaisi? Melkein helpotuksesta huokaisee, kun takaisin murhaan siirrytään.
27. Nimeni on Kara
Siis tapahtumat hirtetyn juutalaisen talossa jatkuvat. Seküre osoittaa seuranneensa Karan matkoja maailmalla luettelemalla mahdollisia ja todennäköisiä naisia Karan matkareitin varrelta, kaikki ilkeämielisessä vihjailevassa mustasukkaisuuden hengessä. Hyvin ymmärrettävää ja jotenkin mieluisaa kuultavaa Karalle. Ei siis ole yhdentekevää, missä ja miten hän on liikkunut. - Siihen se sitten lurpahti koko juttu. Selvitetään sentään se, mitä Kara oli sanonut Sevketille tappamisesta: ei suinkaan, että olisi tapanut tämän isän. Mutta on kuitenkin valmis vannomaan, että on nähnyt tämän kuolleen ruumiin, vaikkei olekaan. Tällainen todistus tarvitaan Hasania vastaan.
Tuliko noudatettua siveyssääntöjä Hasanin luona asuessa? - Joo, jotenkuten. Ei se Hasan kuitenkaan ihan vaaraton tapaus ole. Sitten taas välillä syleillään ja välillä pohditaan tilanteen eri puolia. Koirat keskeyttävät pari kertaa raivokkaalla haukunnallaan. Onko joku tulossa? Pääseekö yllättämään?
Tilanne päättyy molemminpuoliseen epätietoisuuteen siitä, miten jatketaan. Luulenpa, että tämä on täysin näennäistä. Nämä henkilöt eivät tosi paikan tullen jää neuvottomiksi.
28. Minua kutsutaan murhaajaksi
Murhaaja jatkaa tunnustuksiaan. Kaikki muut tuntuvat olevan selvillä siitä, kuka hän on paitsi minä. En pysty pitämään tapahtumia niin hyvin mielessä, että voisin päätellä: se teki sitä ja sitä tämä tätä ja tätä, siis tuon täytyy olla murhaaja. Veikkaan, että Pamuk on niin ovela poika, että jotenkin vielä naruttaa lukijaa ja murhaaja on sittenkin yllätys.
Joka tapauksessa tämä kuvien tekemisen kautta synnin tekemine otetaan tosissaan. Murhaaja menee Eno efendin luo. Taas pohditaan vakavasti kuvien oikeauskoisuutta ja vääräuskoisuutta. Elävän ihmisen kasvojen kuvaaminen on toden totta synti, jota kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Pornoa lähenteleviä aiheita voi kuvata mielin määrin, mutta ei kasvoja. Sitten kiinnostaa se viimeinen kuva, jota ei ole näytetty kenellekään. eikä sitä voisi nyt katsoa? Siro efendi väitetään tapetun juuri sen vuoksi, että hän näki viimeisen kuvan. Syyllisyys painaa aivan hirveästi. Kuvittelisin, että se on todellisuudessa syyllisyys murhaan, vaikka tässä puhutaankin koko ajan kerettiläisen kuvan tekemisestä. Ihan vihon viimeisenä pelastavana oljenkortena tartutaan ajatukseen: 'Voiko ihminen tietämättään tehdä kerettiläisen kuvan?' On selvää, että vahingossa, tietämättä tehty kuva ei ole niin paha asia kuin tarkoituksella tehty kerettiläinen kuva.
huomio kiintyy 300 vuotta vanhaa pronssiseen mustepulloon. "Se joka sillä hetkellä yllytti minua kolauttamaan mustepullon sen itserakkaan höperön lahoon kalloon, oli tietenkin Saatana itse. En totellut sitä. Sen sijaan sanoin typerästi, toivoa elätellen: 'Minä tapoin Siro efendin.' Kai te tajuqatte, miksi yhä elättelen toivoa? Toivon Enon ymmärtävän minua ja armahtavan minut. Pelkäävän ja auttavan minua.
|
o AJK kotisivu
o Pamuk