Korpela Asko 
03 Lisää henkilöiden esittelyä

Pamuk: Nimeni on Punainen
Värikäs ja selkeä nimikorttien pöytään lyöminen jatkuu ja tarina sitä mukaa etenee. Vieläkin vetää melkein suuta hymyyn tämä vitsikäs ja omaperäinen tarinan eteenpäin vyörytys. Iso ero on esim venäläisiin (tai espanjalaisiin) klassikoihin. Niissä kun aina samalla ihmisellä voi olla monia erilaisia nimiä eikä millään tahdo pysyä selvillä siitä kuka on kuka. Olenkin useammin kuin kerran päivitellyt, että eikö sitä voisi kustantaja laittaa kirjan alkuun sukupuun samaan tapaan kuin näytelmien esitteissä on luettelo roolihenkilöistä. Joskus on tullut mieleen yrittää itse laatia sellainen, mutta ei ole tullut tehdyksi. Hämäränä mielessä on, että jossakin amerikkalaisessa olisin sellaisen nähnyt. Tässäkään sitä ei ole, mutta eipä tarvitakaan, kun niin hienosti 'kortti kortilta' henkilöt esitellään. 
 
 

Ester mustalaiseukko

Esterhän jo edellä esiteltiin, nyt omassa 'vinjetissään' vielä uudelleen. Rehevä käytännön mummo. On tottunut hoitelemaan asiansa. Postilaitoksen ulkoistettua toimintaa harjoittaa. Lukea ei osaa, mutta selvän ottaa siitä mitä kuljettaa. Toisaalta kyllä kirjesalaisuus on kirjesalaisuus, mutta toisaalta taas: kirje on ehkä tarkoitettukin joukkojakeluun. Ester sen osaa. Ja osaa myös terävästi analysoida kirjeen sanoman. Niin kuin nyt tässäkin Seküren kirjeen tapauksessa. Tarkoitus on ilmiselvästi kutakuinkin päinvastainen kuin kirjeen sanamuoto. Sanamuodon mukaan Kara saa hatkat ja rukkaset, mutta itse asiassa päinvastoin. Siis kysymyksessä on rakkauskirje. Eikä sitä edes salaisuutena tarvitse pitää. Parempi kun tieto leviää. Kirje kyllä Esterille luetaan, mutta muutenkin hän sen sisällöstä pääsee perille: kirjainten ulkonäkö, paperin taittotapa, kirjeen tuoksu, mukana lähetetty kuva ym seikat kertovat selvää kieltään. Tällaisissa asioissa Ester on juuri oikea henkilö. 
 
 

Nuori nainen Seküre

Seküre on ilmeisesti tämän koko tarinan naispääosan esittäjä. Hänen ja Karan välillä on leimahtanut jo aikoja sitten, ennen Karan lähtöä maailmaa kiertämään. Silloin Seküre oli vielä lapsi, kaksitoista vuotias, Kara paljon vanhempi. Nyt suhteellinen ikäero ei enää merkitse mitään. Onpa nyt komea urho tämä Kara. Silloin oli jouduttu eroamaan, kun Kara ei ollut isän mielestä kyllin hyvä tyttärelle. Isä oli tyrkyttänyt mieleistään miestä, mutta se taas ei Karalle kelvannut. Oli sitten ottanut komean sotilaan. Synnyttänyt tälle kaksi poikaa, leijonan ainesta molemmat. Mutta mies oli jäänyt sotatanterelle. Mitään ei ole kuulunut. Onko siis kuollut, luultavasti. Mutta ei ole kuolleeksikaan julistettu. Apelle ei olisi eduksi. Miniä veisi perintönä osan omaisuudesta. Olisi tarjona nuorempi veli Hasan. Mutta Hasan käyttäytyy juovuspäissään sopimattomasti ja niin Seküre muuttaa lapsineen isänsä kotiin. Siellä sitten Karan tapaa. Heti leimahtaa. Onpa sopivasti tämä kirjabusiness, jonka varjolla Kara voi käydä jatkuvasti talossa. 
 
 

Puu esittäytyy, mikä lie merkitys

Kun edes olisi puu, mutta kun on vain puun kuva. Onpa mielenkiintoista nähdä, mikä on tämän puun merkitys ja arvo tämän tarinan kannalta. Ei selviä ollenkaan tässä esittelyssä, varmaan kuitenkin myöhemmin. Tuskin näin täyttä asiaa jatkuvasti kertova kynätaituri on puun noin vain mukaan heittänyt. Ei ainakaan asian puutteessa täytteeksi ole tarvittu. Puu kyllä kertoo tarinan, joka aiheensa puolesta kyllä selvästi liittyy tähän kertomukseen. Siinäkin tehdään kirjaa. Tehdään varsinkin aluksi hyvin hitaalla menetelmällä. Lehteä kiidätetään tekijän luota toisen luo. Sillä menolla veisi niin kauan, että kirjan tekijä ennättäisi kuolla. Systematisoidaan, jaetaan työ osiin niin kuin Adam Smith sitten myöhemmin. Teho kasvaa moninkertaiseksi. Mutta eipä sittenkään oikein lupaavalta näytä. Sekaannuksia numeroimattomissa sivuissa. Yksi lehti häviää, kun maantierosvot yllättävät kuriirin. No, ja niin edelleen ja niin edelleen: ihan päätön juttu. Miten kummassa liittyy tähän tarinaan! 
 
 

Kara - Punainen taas kerran

Sitten on taas Karan vuoro. Seküre on mielessä, mutta kirja-asiaakin täytyy hoitaa. Niissä merkeissä joutuu mestari Osmanin verstaalle. Kirjan tekeminen on todella tärkeä asia. Siitä puhutaan paljon. Selviää murhatun Siro efendin asiassa se yksityiskohta, että mistä tämä Siro nimessä tulee. Se on todellakin siroudesta peräisin, siis suomea eikä turkkilainen nimi sellaisenaan. Piirsi niin sirosti, että sen mukaan alettiin miestä nimittämään. Mistäpä me voisimme muuten tietää! Muitakin verstaan taiteilijoita nimitellään samoin perustein, on Perhonen, Oliivi, Haikara. Mestari Osmanin kokoelmiin tutustutaan seikkaperäisesti. Kirjantekemisen taloudellista kannattavuutta pohditaan. Lopuksi kuitenkin kuvaan tulee Ester. Kirje taas Esterin kuljetettavaksi.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20050313 (20050313) o SP-osoite o AJK kotisivu o Pamuk