|
Kesken kaiken saadaan seurata tapahtumia manalassa. Surmattujen sulhojen sielusaattue vaeltaa tuonelaan, jossa haamumaiset Akilleus ja Agamemnon rupattelevat. Nyt saapuu kokonainen lauma uusia majoittujia yhdellä kertaa. Tulijoiden selitys on manalan mediajulkisuudessa ykkösuutinen.
Tämä omalaatuinen juonesta poikkeaminen on siis tulkittu varsinaiseen eepokseen kuulumattomaksi. Mahtaako kuvaus olla edes tuon kauden standardien mukainen. Joka tapauksessa kreikkalaisessa manalassa elämä on paljon sosiaalisempaa kuin Kalevalan tuonelassa.
Puutarhatyö on parasta sielunhoitoa.
Maanpäällinen vaellus jatkuu Odysseuksen osalta tervehdyskäynnillä taaton asuinsijoille. Vanhus purkaa kaipuutaan hedelmätarhan mantuun. Velmuluonteinen sankarimme ei malta olla piinaamatta edes isäänsä iankaikkisilla loruillaan. Lopulta kohtaus päättyy sydämelliseen syleilyyn.
Koston kierre päättyy lopultakin
Kuten oli odotettavissakin, sulhojen omaiset varustautuvat hyökkäykseen. Koettuun vääryyteen on saatava hyvitys. Mukaan lasketaan myös taitamattoman sodasta paluun tuottamat miehistötappiot ja saaliin menetys. Varoittavat sanat karsivat kostojoukkueen puoleen, mutta Odysseuksen ryhmä näyttää silti joutuvan vaikeuksiin. Raihnas seniorikaartikin aseistautuu ja näyttää säilyttäneen sotakuntonsa. Tarvitaan kahden jumalan ponnistelut sovinnon syntyyn. Ikuinen rauha on kuitenkin näilläkin kulmilla mahdottomuus, kuten myöhempi historia todistaa.
|