|
Nyt on tarinan kahden latvapuron aika yhdistyä: Odysseus on jo Ithakalla, Telemakhos vielä Lakedaimoniissa. Näytelmän ohjaaja Athene antaa hänelle lähtökäskyn.
Lahjat vaunuun ja liikkeelle
Kreikkalaiseen vieraanvaraisuuteen näkyi kuuluvan lähtöä tekevän vieraan varustaminen runsailla lahjoilla. Koruvaippa tulevalle morsiamelle, korvakas pikari ja hopeinen sekomalja. Tällaista tavaraa saattoi kertyä paljon matkaavalle miehelle suuriakin määriä. Ehkä niitä sitten kierrätettiin jakamalla omaan taloon tuleville kulkijoille.
Ilman lähtiäisateriaa ei vierasta pois päästetä. Tällä kertaa tarjolla on , leipää, lihaa ja herkkuja. Lähdön hetken siunaa hyvän matkaonnen ennusmerkki, kotkan syöksy syöttiläshanhen kimppuun.
Jälleen vesille
Pyloksessa varustettu laiva varustetaan lähtökuntoon. Mukaan pyrkivä liftarikin otetaan alukseen. Hän on kostoa pakeneva miehentappaja. Tätä ei pahemmin kummeksuta, varasta ei laivaan ehkä olisi otettu. Miehen esitaatoksi mainitaan Melampus, johon liittyvän tarina ydin jää kyllä jossain määrin hahmottumatta. Homeros on ilmeisesti liittänyt runkokertomukseen joukon juoneen juurikaan liittymättömiä oheistaruja.
Telemakhosta odotellessaan Odysseus jututtaa sikopaimenta. Eumaioksen traaginen menneisyys paljastuu. Ruhtinaallista sukua, pienenä foinikialaisten sieppaama ja sitten Laerteen lunastama. Jo ilmennyt jaloluonteisuus näyttää antiikin ajatusmaailmaan sopivasti olevan perinnöllistä laatua.
Telemakhos nousee maihin ja suuntaa sikopaimenen majaa kohti. Pakolaiselle neuvotaan suojapaikka. Mahtaakohan hänellä olla vielä jokin rooli tässä tarinassa?
|